SM-liiga on kova sarja. Sitähän kehutaan maailman toiseksi kovimmaksi ammattilaisliigaksi. Se on sarja, josta voi pudota ulos vain totaalisella taloudellisella ja urheilullisella hölmöilyllä.
Jos silloinkaan.
Joka vuosi kaikki joukkueet eivät voi menestyä. Kaksi vuotta sitten riepoteltiin Ässiä, vuosi sitten SaiPaa, ja tällä kaudella ivan kohteena kärvistelee Ilves.
Jumbolla ei kuitenkaan ole hirveästi hätää, mitä nyt kotiyleisö ja sponsorit tykkäävät vähän kyttyrää. Talouttakin voi paikata pelaajamyynnillä tai -vuokrauksella ja. Vuosi sitten kesken kauden maisemaa rikkaiden kehtoon vaihtoivat muun muassa Vladimir Machulda ja Ville Immonen.
Ilveksen David Nemirovskyn kauppaaminen Jokereihin ei jäänyt tupsukorvien ainoaksi siirroksi tällä kaudella. Lubomir Korhon otti ja lähti viikko sitten Ruotsiin HV-71:een.
Pasi Kuivalainen säästää Pelicansin euroja ja jatkaa loppukauden Tapparassa.
Nyt huhutaan Pelicansin parhaan pistemiehen Jari Kauppilan siirrosta TPS:n riveihin. Aivan samalla tavalla Ilveksen Martti Järventien kimpussa pyörii ostajia. Häntä hamuaa ärhäkkäästi muun muassa Ruotsin elitserienin Luulaja.
Siihen aikaan kun SM-liigaan noustiin ja sieltä pudottiin urheilullisin ansioin, liigan alakasti taisteli miehekkäästi loppuun saakka, eikä tyhjentänyt pajatsoaan ennen tammikuun viimeistä päivää, jolloin siirtoaika umpeutuu.
Suljettu sarja on kuitenkin nykyliigan elinehto, sillä tällä tavoin joukkueet pystyvät joten kuten rimpuilemaan taloudellisesti hengissä. Samalla liiga eliminoi lyhyellä tähtäimellä toimivien seurojen onnekkaan ja yllättävä nousun pääsarjatasolle.
Liigaan kelpaavat vain kauniit, rohkeat ja rikkaat. Lähivuosina joukkoon voivat korkeintaan liittyä Kuopio tai Vaasa ja suurella varauksella Kouvola, Kokkola tai Mikkeli.
Esimerkiksi Pohjois-Suomessa vain Oulun seutu on asukaslukunsa vuoksi elinkelpoinen liigakartalla.Näin ollen Raahen, Kajaanin ja Rovaniemen absoluuttinen kiehumispiste on korkeintaan Mestiksessä SM-liigan alapuolella.
Jokerien nimilista on kunnioitusta herättävä, päästettyjen maalien määrä kunnioitettavan pieni, mutta tehdyissä maaleissa sarjajohtaja on tavallista keskitasoa.
Syy on tässä. Joukkue pelaa varman päälle, ei rakenna, ei ota riskiä, ja satsaa ylöspäin vain vastahyökkäyksiin.
Iloisinta jääkiekkoa pelataan Nordenskjöldinkadulla Helsingissä, Hämeenlinnassa ja Oulussa. HIFK, HPK ja Kärpät ottavat riskejä, maaleja syntyy, mutta myös omissa ropisee.
Tällainen systeemi kehittää pelaajia paljon enemmän kuin se, että virheiden tekemisen pelko vie yöunetkin.
Ensi keväänä kiekkokuluttajille on toivottavasti tarjolla erilainen loppuhuipennus. Jospa finaalissa ei olisi kestohallitsijoista kumpaakaan - ei Jokereita, eikä TPS:ää.
Kärppien lento on kestänyt koko syksyn. Tasaisuus on valttia, sillä matkan varrelle mahtuu vain yksi kahden peräkkäisen tappion putki.
Mutta onko joukkue sittenkään vielä finaaliainesta? Ainakin HPK on.
Mikä on pikku-HPK:n salaisuus?
Joukkueella on viisas valmentaja. Jukka Jalonen antaa poikien pelata.
JOUKO VUORJOKI
jouko.vuorjoki@kaleva.fi