Suomi vastustaa suunnitelmia rakentaa EU:n sisälle suljettu puolustusydin. Hallituksen EU-ministerivaliokunta käsitteli asiaa keskiviikkona ja totesi, että unionin puolustusyhteistyötä voidaan kehittää, mutta ei siten, että siitä syntyy ulkopuolisilta suljettu ryhmä.
Tämä linja oli voimassa jo edellisen hallituksen aikana ja edellisessä hallitustenvälisessä konferenssissa vuonna 2000. Asian ovat tehneet ajankohtaiseksi konventin puolustusyhteistyötä koskevat ehdotukset sekä Ranskan, Saksan, Belgian ja Luxemburgin yhteinen puolustusyhteistyötä suunnitteleva kokous, joka järjestettiin tiistaina Brysselissä.
Suomen hallituksen konventtiedustaja Teija Tiilikainen totesi, että tiistaina esitetty neljän maan suunnitelma on nykyisellään monella tavoin ongelmallinen. Suomi katsoo, että puolustusyhteistyötä ei saisi alkaa rakentaa muuten kuin unionin puitteissa ja pelisäännöillä.
Vaikeaksi asian tekee se, että ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla ei tällä hetkellä sovelleta EU:n yleisiä joustavuussääntöjä, eli pelisääntöjä sille miten pienempi maaryhmä voi keskenään ryhtyä jollakin alueella syventämään yhteistyötään.
Lähtökohta joustavuussäännöissä on kuitenkin, että yhteistyön aloittamisesta sovitaan yksimielisesti ja että yhteistyöhön liittyminen myöhemmin on mahdollista muillekin. Lisäksi yleiseksi lähtökohdaksi on sovittu, että mukana tulisi olla vähintään kahdeksan maata, eli yli puolet nykyisestä EU:sta.
"Ytimen pitää tukeutua yhteisiin instituutioihin ja yhteisiin pelisääntöihin. Se ei saa luoda itselleen omia toimielimiä ja omia sääntöjä. Se varmistaa, että unioni pysyy koossa."
Suomen osallistuminen ei Tiilikaisen mukaan näytä perustellulta, ainakaan sillä mallilla kuin tiistain kokouksessa hahmoteltiin.
Ensinnäkin puolustusytimen tarjoamien turvatakuiden sisältö on epäselvä; ovatko "EU-liiton" takuut sen arvoiset, että liittoutumattomuudesta kannattaisi niiden takia luopua. Tähän asti turvatakuut Euroopassa ovat olleet Naton, eikä EU:lla ainakaan vielä ole minkäänlaista keskinäisen puolustuksen järjestelmää. Turvatakuut EU:ssa, jotka koskevat vain osaa jäsenmaista hämärtäisivät hänen mielestään ulkoista kuvaa unionista.
"Jos ei mennä Natoon, niin tuki tulee näiltä EU-kumppaneilta", sanoi Tiilikainen.
Lisäksi ytimen poliittinen suunta on avoin; onko ytimen päämäärä sama kuin EU:n yhteisellä ulko-ja turvallisuuspolitiikalla yleensä, vai alkaako se elää omaa elämäänsä?
Tiilikainen arveli, että neljän maan kokous oli myös signaali, yhtä paljon kuin konkreettinen suunnittelutapaaminen. Sillä neljä maata halusivat viestittää konventille, että ellei puolustusyhteistyön syventämistä saada aikaan EU:ssa, voivat ne ryhtyä rakentamaan järjestelmää unionin ulkopuolella.
"Sillä on ehkä enemmän symbolinen merkitys kuin konkreettinen", hän sanoi.
Pienet laativat
yhteistä esitystä
Tiilikainen osallistui perjantaina kokoukseen, jossa EU:n pienet jäsenmaat ja pienet hakijamaat pyrkivät luomaan yhteisen linjauksen EU:n institutionaalisista muutoksista, joista tulevaisuuskonventin puheenjohtajisto on antanut kiistanalaisen luonnoksen. Tiilikaisen mukaan tämä maaryhmä ei pyri luomaan yhteistä linjanvetoa puolustuksesta, sillä siitä ei ole yhtä pitkälle meneviä yhteisiä näkemyksiä.
Pienet kuitenkin torjuvat käytännössä yksimielisesti konventin johdon esitykset, joiden nähdään korostavan suurten maiden asemaa pienten kustannuksella..
Hallituksen mielestä EU:n tulevaisuuskonventin perustuslakiluonnoksessa hahmotellut muutokset ulkosuhdeasioihin ovat selkeyttävä uudistus. Hallitus olisi periaatteessa valmis hyväksymään mm. esityksen unionin ulkoministerin toimen perustamisesta.
Perustuslakiluonnoksessa ulkoministerin toimessa olisivat yhdistettyinä EU:n nykyisen korkean ulkopoliittisen edustajan tehtävä sekä ulkosuhdekomissaarin tehtävä. Esitys on periaatteessa hyväksyttävissä. Hallituksen mielestä ulkoministerin ei tulisi kuitenkaan toimia ulkosuhdeneuvoston puheenjohtajana. Toimen perustaminen ei saisi liioin merkitä komission oikeuksien kaventamista tai nykyisen yhteisötoiminnan rajoittamista.
Suomen mielestä EU:n laajentuessa on varmistettava, että unioni pystyy tehokkaaseen ulkoiseen toimintaan. Tämä voi tapahtua siirtymällä yleensä määräenemmistöpäätöksiin.
Päätöksenteossa tulee hallituksen mielestä kuitenkin säilyttää mahdollisuus ns. hätäjarruun. Tämä tarkoittaa sitä, että kun kyse on tärkeistä kansallisista eduista, päätökset tehdään yksimielisesti. Nykyiseen tapaan päätökset turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alalla tehtäisiin yksimielisesti.
Kriisinhallintatehtäviin osallistuminen ja voimavarojen osoittaminen unionin käyttöön perustuisi edelleen vapaaehtoisuuteen. Suomen mielestä unionin nykyisten kriisinhallintatehtävien määritelmää voitaisiin tarkentaa luonnoksessa esitetyllä tavalla. Mukaan otettaisiin myös aseriisuntaan tähtäävät tehtävät, puolustussektorin koulutus- ja tukitehtävät, konfliktien ennaltaehkäisy, terrorismin vastaisen toiminnan tukeminen kolmannen maan pyynnöstä sekä konfliktien vakauttaminen.