Sanotaan, että jokaisen tosissaan lajinsa ottavan urheilijan tärkein tavoite elämässä on osallistua olympialaisiin ja tavoitella niissä kultamitalia.
Suomalaisten omien dopinghuolien ja -epäilyjen varjoon on tähän liittyen aika paljolti jäänyt mielenkiintoinen periaatteellinen kiista, joka on puhjennut Britannian olympiakomitean ja maailman antidopingneuvoston Wadan välille.
Lähtökohtaisesti tilanne on jopa nurinkurinen. Brittien olympiakomitea nimittäin pitää kiinni periaatteestaan, jonka mukaan dopingista kiinnijäänyttä urheilijaa ei valita maan olympiajoukkueeseen. Wada sen sijaan vaatii tähän sääntöön lievennyksiä ja uhkaa komiteaa kurinpitotoimilla.
STT:n marraskuussa välittämän uutisen mukaan britit voidaan tämän kiistan takia jopa sulkea pois Kansainvälisestä olympiakomiteasta KOK:sta niskuroinnin takia. Vuoden 2012 kesäolympialaiset ovat tunnetusti Lontoossa.
Onkin epätodennäköistä, että kaupunki tämän syyn vuoksi kisojaan menettää, vaikka mahdollista se periaatteessa olisi.
Wadan mukaan kaikki muut olympiakomiteat noudattavat asiassa KOK:n sääntöä, jonka mukaan dopingista kiinni jäänyt, mutta kilpailukieltonsa kärsinyt urheilija saa osallistua olympialaisiin.
Tätä vaatii myös urheilun kansainvälisen vetoomusoikeus CAS, jonka mukaan dopingista kiinni jääneen urheilijan olympiakilpailukiellossa on kysymys kaksinkertaisesta rangaistuksesta.
Britit hyväksyvät STT:n mukaan Wadan kannan, mutta eivät aio luovuttaa vaan noudattaa Britannian olympiajoukkueen valinnassa omaa kovaa linjaansa: dopingista kiinni jääneitä ei joukkueessa nähdä.
Mielenkiintoiseksi tilanteen tekee se, että jo tähän mennessä KOK on lieventänyt omia dopingsääntöjään nimenomaan CAS:n vaatimusten vuoksi.
Britit taas ovat laatineet omat sääntönsä jo vuonna 1992 ja niiden mukaan dopingista kiinni jäänyt urheilija ei voi edustaa Britanniaa olympialaisissa.
Britannian olympiakomitean puheenjohtaja Colin Moynihan onkin todennut, että maa pitää kiinni tiukasta asenteesta dopingiin ja perusteli tätä muun muassa sillä, että Wada on epäonnistunut pahimpien vilpistelijöitten kiinniottamisessa.
Esimerkkinä Moynihan otti esille takavuosien dopingtehtaan Balco-laboratorion tapauksen.
Kun ehdottomasti suurin osa maailman urheilijoista osallistuu olympialaisiin puhtaina, on monen mielestä vain oikeus ja kohtuus, että vilpistelijät suljetaan kokonaan pois kisoista. Wadaa onkin arvosteltu muun muassa siitä, että kaikista sen toimenpiteistä huolimatta, rangaistukset kiinni jäämisestä ovat ennemminkin lieventyneet kuin kiristyneet.
"Kahden vuoden kilpailukielto on melkein kuin sanoisi, että douppaus on hyväksyttävää", todetaan muun muassa yhdessä brittien olympiakomitean asiasta antamassa lausunnossa.
Tässä asiassa on helppo olla samaa mieltä nimenomaan brittien kanssa. Kielletyistä aineista kerrankin kiinni jääneiltä urheilijoilta poistettakoon ikuisiksi ajoiksi edustusoikeus olympialaisissa. Sen sijaan kaikkiin muihin kilpailuihin he voisivat osallistua rangaistuksensa kärsittyään.
Tämän käytännön ei luulisi loukkaavan kovinkaan paljon urheilijoiden oikeusturvaa. Mutta toisaalta tietoisuus olympialaisten menettämisestä hillitsee ihan varmasti ainakin osaa urheilijoista, kun yksi tärkeimmistä tavoitteista muuttuisi douppaamalla saavuttamattomaksi unelmaksi.
Tässä asiassa Suomen olympiakomitea ja eri lajiliitot voisivatkin hyvin ottaa mallia ja tukea brittejä omalla toiminnallaan.
Wadan tehtäviin edustusoikeuksista kiistely ja niiden määrittely sen sijaan sopii jo periaatetasolla huonosti.