Liminkalaisen Pietilän perheen emäntä ja isäntä, Anne Kiljo-Pietilä ja Raimo Pietilä asuvat yli 200-vuotista sukutilaa. Pihapiirissä toimii Raimon Helmi-mummon mukaan nimensä saanut yritys Pitojen Helmi & Helmen Pirtti, joka tuo maanviljelyksen lisäksi yrittäjäperheelle elannon.
Hiljattain hynttyyt on lyöty yhteen neljän muun pohjoispohjalaisen maaseutumatkailua harjoittavan yrityksen kanssa. Kinkeri-kartanot niemellä kulkeva projekti on maakunnan ensimmäinen EU-rahoitteinen hanke, joka lähtee yrittäjistä itsestään. Mukana on Pietilöiden lisäksi Törmälän Matkailumaatila Siikajoelta, Kurttilan Lomamökit ja Merilän Kartano Utajärveltä sekä Maalaiskartano Pihkala Kestilästä.
Projekti on luonteva jatko jo vuosia kokemuksia vaihtaneille, yhteisillä seminaarimatkoilla ja messuilla käyneille yrittäjille.
"Oikeastaan kimmoke lähti 7-8 vuotta sitten järjestetyiltä häämessuilta, missä meidän pienen näyttelytilan vieressä oli Merilän Kartano ja Kaisu-emäntä. Potkaisimme väliseinän yhdessä tuumin nurin ja saimme enemmän tilaa ja näyttävyyttä osastoillemme", Raimo Pietilä muistelee.
Maaseutumatkailua löytyy läheltä kaupunkia. Oulusta Ala-Temmeksen kylään kertyy matkaa 25 kilometriä.
Kaikki projektissa mukana olevat yritykset ovat toimineet jo kymmenisen vuotta, ja yhteisiä tapaamisia on järjestetty yleensä sunnuntaisin.
"Vierastan projekti sanaa, sillä yleensä ne ovat ylhäältä annettuja ja keinotekoisia hankkeita, jotka hajoavat määräaikaan mennessä, eivätkä anna yrittäjälle paljoa. Kinkeri-kartanoilla ei ole erillistä projektipäällikköä vaan hanketyöryhmä, joka yhdessä miettii kehitysnäkymiä", isäntä jatkaa.
Etuja yhteis-markkinoinnista
Vuoden 2006 tammikuun loppuun kestävän yhteistoiminnan EU-tuki on noin 250 000 euroa, josta julkisen rahoituksen osuus on 75 prosenttia. Yhteistyöllä haetaan näkyvyyttä, laatua, tuotteiden tunnettuutta, koulutusta ja tietoa alan trendien kehityksestä. Tarkoituksena on kehittää yhteinen myyntikanava ja tehdä yhteinen esite, yrityskohtaisten mainosten lisäksi.
"Yhteismarkkinoinnista on kaikille etua. Jokaisella on myös oma investointikohde. Meillä se on käytöstä poistuneen navetan kunnostus kokoustilaksi", Raimo Pietilä täsmentää.
Tilalla järjestettävät ohjelmapalvelut ovat myös tulevaisuutta. "Sen pitäisi olla luontaisesti maaseutuun liittyvää toimintaa, tekemistä, osallistumista. Moottorikelkkasafareille Limingan lakeuksien talvi on liian arvaamaton."
Pietilät ostivat tilan 1990, jolloin Anne valmistui suurtalousesimieheksi. Samana vuonna perustettiin pitopalvelu. Vuonna 1995 kunnostettiin niin sanottu pikkupuoli eli Helmen Pirtti, joka oli aikoinaan tilan kesäasunto. "Viimeksi sodan aikaan siinä majoitettiin siirtolaisia", Raimo lisää.
Sauna lämpiää
tuvasta
Kauniin pihapiirin vanhin rakennus on 1600-luvulla rakennettu tilan ensimmäinen asuinrakennus, joka toimii nykyään museona. Sinne on kerätty 250 tilalla käytössä ollutta työ- ja käyttöesinettä.
Saunatilat valmistuivat neljä vuotta sitten, ja niiden yhteydessä on 20-hengen takkatupa. Puusaunassa on Raimon mukaan kosteat ja hyvät löylyt, sillä se ottaa kiertoilmansa tuvasta. Saunanpesä täytetään nimittäin tuvan puolelta, mikä on emännän tarkan havainnon mukaan toteutettu. "Nyt isäntä voi rauhassa käydä lisäämässä puita pesään myös naissaunojille", Anna nauraa.
Ei laiskan
hommaa
Yrittäjyys ei ole Pietilöiden mukaan laiskan ihmisen hommaa. Ympäri vuoden ja jokaisena viikonpäivänä löytyy tekemätöntä työtä. Viime viikko pyhitettiin perunannostolle.
Eläimiä tilalla ei ole ollut 15 vuoteen, mutta siemenperunan lisäksi Raimo viljelee ohraa ja kauraa. Raimo hoitaa maan ja Anne keittiön. "Tulemme toimeen omillamme", emäntä nauraa leikkimieliselle reviirijaolle.
Maalaiskartano Helmen Pirtin ja pitopalvelu Pitojen Helmen kiireet sattuvat kesään ja joulun alle.
"Syksystä alkaen sesonki kasvaa pikkujouluihin. Joulun jälkeen on hiljaisempaa, kunnes keväällä firmat hoksaavat, että ennen kesää on järjestettävä henkilökunnalle toimintaa. Huippusesonki kesähäiden aikaan on kiivas", Anne laskeskelee.
Jotta vieraat tuntisivat olonsa kotoisaksi ja rennoksi, on emäntä esiintynyt usein kansallispuvussa laulaen. Joka paikkaan ei hänkään ehdi.
"Isännän täytyisi kääntyä mormoniksi, ja hankkia useampi emäntä. Vaikken sitä toivokaan", Anne nauraa kiikkutuolissa vauvaa syöttäen.