Inkalan talon piha Oulun Kakaravaaralla elää alkukesän kukkeinta aikaa. Vuonna 1954 istutettu koristeomenapuu kukkii ulkokuoreltaan jo hieman rapistuneen, mutta tyylikkään funkistalon rinnalla. Inkalan talon rakennutti vuonna 1950 Inkalan suku. Paikalla aikaisemmin ollut suvun puutalo tuhoutui täysin jatkosodan pommituksissa 1944.
"Tämä uusi talo nousi soraläjälle", muistelee ikänsä talossa asunut Hilkka Inkala. Inkala ehti asua myös vanhassa puutalossa, jota hän muistelee lämmöllä.
"Niin kovasti sitä rakastin, ja kai siksi tästäkin talosta on tullut erityisen rakas. Ja suvun keskellähän täällä asuttiin."
Aluksi talossa asui Inkaloiden lisäksi vain yksi ulkopuolinen perhe. Vuosien varrella väki on vähentynyt, mutta Hilkka Inkalan lisäksi talossa asuvat vielä hänen tyttärensä Anna Inkala sekä serkkunsa Kerttu Inkala.
Harvinaisuus Oulussa
Historioitsija Markus H. Korhosen mukaan talo on harvinaisuus Oulun seudulla, sillä sukuyhteisön alunperin rakentamia taloja on lähinnä maamme pääkaupungissa.
"On aika erikoista, että yksi sukuyhteisö rakentaa oman pienen kerrostalon. Helsingistä näitä löytyy, meillä niitä ei oikeastaan muita ole."
Kaija Sikiö muutti perheensä kanssa taloon 1960-luvun alussa. Sikiön mukaan sukutalossa oli hyvä henki, ja ulkopuoliset otettiin hyvin vastaan.
"Sen verran löytyi yhteyksiä, että minun tätini oli naimisissa Siiri Inkalan sedän kanssa", Terijoelta kotoisin oleva Sikiö kertoo.
Siiri Inkala oli Hilkka Inkalan sedän Oskari Inkalan myös Terijoelta lähtöisin oleva vaimo.
Sikiö tutustui tulevaan kotiseutuunsa jo lapsena.
"Luin silloin innolla Teuvo Pakkalan tarinoita Kakaravaarasta, ja lopulta minä päädyin tänne sattumalta", Kaija Sikiö kertoo.
Talo edustaa arkkitehtuuriltaan funktionaalista tyyliä, mikä näkyy yksinkertaisina ja selkeinä ratkaisuina. Tyypillistä 1950-luvun funktionalismille ovat talon rapattu pinta ja valkoinen väri sekä katupuolen erkkeri-ikkunat.
Myös sisäpihan avonaiset parvekkeet puisine kaiteineen ovat kooltaan ja muodoltaan tyypillistä funkistyyliä.
Huoneet kurottavat lähes kolmeen metriin, ja isommissa asunnoissa on myös takka.
"Kaikki asunnot ovat yksilöllisiä, niissä on isot oviaukot ja aivan eri lailla tilaa kuin nykyisissä kerrostaloasunnoissa", Inkala kertoo.
Talo parhaalla paikalla
Nykyään talossa ei tunneta toisiaan aivan yhtä hyvin kuin ennen, mutta naapureiden kesken pidetään silti yhteyttä.
"Nyt vain pitää sopia vierailut etukäteen, ei sovi enää vain soitella ovikelloa. Mutta kyllä täällä vielä leijailee se vanhan Inkalan yhteisöllinen henki", Hilkka Inkala kuvailee.
Kauppurienkadulla sijaitseva talo on asukkaiden mukaan oivalla paikalla. "Entinen työtoveri kehui, että kyllä sinulla on hyvin asiat, kun alakerrassa on kaksi kampaajaa ja vastapäätä lääkäri ja apteekki", Sikiö kertoo.
Kaija Sikiön mies kuoli 1980-luvun lopulla. Tuolloin mielessä käväisi ajatus muutosta aikuisten lasten lähelle Etelä-Suomeen. "Teuvo Pakkala", Sikiö vastaa kysyttäessä syytä taloon jäämiselle.
Kaija Sikiö asuu kolmannessa kerroksessa. Talossa on myös hissi, mutta hyväkuntoinen 90-vuotias kävelee aina raput ylös asuntoonsa. Rappukäytävässä kun voi aistia vanhan talon hengen.
Kaleva esittelee mielenkiintoisia, poikkeavia tai persoonallisia taloja ja taloyhtiöitä kesän mittaan. Asutko sellaisessa? Ota yhteyttä toimitukseen sähköpostiosoitteella kotimaa@kaleva.fi.