Perämeren rantojen etelänsuosirrikanta on pysynyt huolestuttavan pienenä sopivien elinympäristöjen lisääntymisestä huolimatta. Oulun yliopiston tutkimusryhmä, joka on seurannut lajin pesimistä tarkasti vuodesta 2003, selvittää parhaillaan, voisiko niukan kannankasvun syynä olla sirrien sukusiittoisuus.
Aiemmat muilla lintulajeilla tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet sukusiittoisuuden vähentävän poikastuottoa ja heikentävän poikasten elinkykyisyyttä. "Myös kyky tuottaa lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä heikkenee", etelänsuosirreistä gradua tekevä Aappo Luukkonen lisää.
Oulun seudun populaatio suurin
Lajin taantuman syynä pidetään laidunnuksen vähenemisen aiheuttamaa rantaniittyjen pensoittumista. Monilla perinteisillä pesimäpaikoilla laidunnus on kuitenkin aloitettu uudelleen.
"Elinympäristöjä olisi nyt kyllä, mutta kanta ei lähde jostain syystä kasvamaan", Luukkonen pohtii. "Lumijoen Pitkänokallekin mahtuisi helposti nykyistä yli 20-kertainen parimäärä", hän havainnollistaa tilannetta.
Tänä kesänä Pitkänokan kolme kilometriä pitkältä niityltä on löytynyt 20 pesivää sirriparia. Lumijoen, Siikajoen ja Hailuodon rantaniityiltä pesiä on laskettu yhteensä nelisenkymmentä.
Oulun seudun populaatio on Suomen suurin. Keski-Pohjanmaan rannoilla pesii muutama pari, samoin Porissa. "Suosirri on sosiaalisesti yksiavioinen ja parit voivat olla vuosikausia yhdessä", Luukkonen kertoo.
Oululaisten tutkimus on kuitenkin antanut viitteitä siitä, että suosirrinaaras saa jälkeläisiä useammalle koiraalle. Kansanomaisesti sanottuna se käy siis vieraissa.
On mahdollista, että parittelemalla useamman koiraan kanssa jälkeläisten sukusiittoisuus vähenee ja että nämä parisuhteen ulkopuoliset parittelut olisivat mekanismi sukusiitoksen haittavaikutusten vähentämiseksi.
Verinäytteitä aikuisilta ja poikasilta
Tutkijat selvittävät asiaa dna-tutkimuksin. "Otamme verinäytteet aikuisilta ja poikasilta", Luukkonen kertoo. Ensimmäisestä tutkitusta neljän poikasen pesyeestä löytyi yksi poikanen, jonka isäksi paljastui vieras koiras. Verinäytteitä on kertynyt jo kolmattasataa.
Aiemmin uskottiin, että 90 prosenttia linnuista on yksiavioisia. Luukkonen huomauttaa, että linnuilla eivät kuitenkaan ihmisten moraalisäännöt päde, ja dna-menetelmien yleistyttyä on tutkituista lajeista yksiavioisiksi osoittautunut vain kymmenen prosenttia.
Alueen kaikki linnut rengastettu
Oulun seudun suosirrikanta kärsii Luukkosen mukaan hyvin todennäköisesti sukusiittoisuudesta.
"Lintujen määrä on niin vähäinen, että jossain vaiheessa väistämättä pariudutaan lähisukulaisen kanssa."
"Mutta jos tutkimus paljastaa, ettei populaatio olekaan sukusiittoinen, se on säilynyt perinnöllisesti monimuotoisena ainoastaan tulokkaiden avulla", Luukkonen lisää.
Kaikki täkäläiset linnut on rengastettu, mutta esimerkiksi tänä kesänä tutkimusalueilta löytyi monta renkaatonta aikuista yksilöä. Tulokkaiden kotiseudut ovat mahdollisesti Suomen rajojen ulkopuolella: Ruotsissa, Tanskassa ja Virossa.
"Laidunnus on kaksijakoinen asia", Luukkonen tuumii.
Toisaalta se luo elinympäristöjä linnuille, toisaalta liian suuri laidunpaine on haitaksi:
"Pesät tuhoutuvat sorkkien alle", Aappo Luukkonen tietää.
Tutkijat ovat suojanneet pesiä karjalta harjateräksestä taivutettujen kaarien alle, mikä onkin estänyt tehokkaasti tallomista.