Kirkko, uskonto ja seksuaalisuus ovat jälleen otsikoissa.
Välillä on tuntunut turhauttavalta vastailla ihmisten kysymyksiin siitä, eikö meillä kirkossa ole todellakaan muuta mielessä.
Toisaalta seksuaalisuuden alueella tapahtuneet ja julkitulleet räikeät hyväksikäyttötapaukset ovat alleviivanneet sitä, kuinka paljon kirkossa ja sen sisällä toimivissa herätysliikkeissä tarvitaan keskustelua seksuaalisuudesta sekä sukupuolisuudesta turvallisen oikeuden ja vastuullisuuden näkökulmista.
Taannoinen "eheytymiskampanja" herätti keskustelua seksuaalisuudesta ja sen toteuttamisesta ihmisoikeutena. Keskustelu laajeni homoseksuaalien oikeuksiin kirkossa.
Myös pohjoisessa heräsi keskustelua sateenkaarimessuista ja niiden toteuttamisen mahdollisuudesta. Heräsi kysymys siitä, tarvitaanko erityismessuja seksuaalisen suuntautumisen perusteella.
Julkinen, nimimerkkien takaa tuotettu sateenkaarimessuja koskeva puhe lähestyy osin vihapuhetta: äänenpainot ovat jopa aggressiivisia. Kalevankin nettikeskustelussa vilahtelevat homovihamieliset sävyt viittaavat maailmaan, jossa normaalin rajoja merkataan sanavalinnoilla.
Keskustelu osoittaa surullisesti, kuinka kaukana todellinen tasavertaisuus pohjolan valkoisessa kaupungissa on. Asialliset kommentit ovat vähemmistössä, mutta onneksi niitäkin on.
Keskustelussa unohtuu usein, että sukupuolisuus ja seksuaalisuus eivät koske vain lisääntymisikäisiä. Pitäisi olla sanomattakin selvää, että lasten ja nuorten kasvurauha seksuaalisuuden herkällä alueella on taattava, samoin kuin vanhusväestön oikeus hyvään ja tasapainoiseen seksuaaliseen elämään.
Seksuaalisuus ja sukupuolisuus on paljon enemmän kuin seksi aktina. Sukupuolisuus on erottamattomasti läsnä ihmisyydessämme ja ihmissuhteissamme kaiken aikaa.
Sateenkaarimessun mahdollisuudesta puhuttaessa unohtuu usein myös se, että kyseessä ei ole "homoille järjestetty" tilaisuus. Sateenkaariväestä puhuttaessa puhutaan hlbt-väestä: homo-, lesbo-, bi- ja transihmisistä eli transsukupuolisista, transvestiititeistä ja transgender-ihmisistä.
Sukupuolivähemmistöihin lasketaan kuuluvaksi myös intersukupuoliset henkilöt, joiden synnynnäiset, fyysiset sukupuolta määrittelevät ominaisuudet eivät ole yksiselitteisesti naisen tai miehen.
Itse sateenkaarimessut ovat hlbt-väen itsensäkin parissa asia, johon suhtaudutaan kahtalaisesti. Toisaalta ne koetaan poliittisina, sateenkaariväen erityisyyttä alleviivaavana toimintoina. Toisaalta niiden nähdään tuovan näkymätöntä näkyväksi ja näin palvelevan hitaasti etenevän tasavertaisuuden ideaalia. Esimerkiksi Ruotsissa sateenkaarimessut ovat sulautuneet perusmessuelämään.
Itse näkisin, että sateenkaarimessulle tai hartaudelle olisi tarvetta Oulussa. Ei välttämättä jatkuvana käytäntönä, vaan silloin tällöin toteutettuna, kaikille avoimena tapahtumana esimerkiksi jonkun seksuaaliseen tasavertaisuuteen liittyvän tapahtuman tai juhlan yhteydessä.
Seta on aloittanut myös ryhmän, jossa hengellisiä kysymyksiä voidaan pohtia ilman "Raamatulla päähän lyömisen pelkoa", kuten eräs ryhmäläinen toteaa. Tämäkin kertoo siitä, että hengellisten kysymysten käsittelylle on tarvetta. Seurakunnan tulisi olla tukemassa näitä pyrkimyksiä.
Oulun seurakunnissa on järjestetty tänä vuonna monenlaisia messuja. Omassa seurakunnassani, Karjasillan seurakunnassa on pidetty ainakin nallemessuja, varikkomessuja, tuomasmessuja, gospelmessuja ja vanhustenmessuja sekä muun muassa lestadiolaisten, herännäisten ja rautatieläisten kirkkopyhiä.
Erilaiset teemamessut ovat seurakuntien normaalia jumalanpalveluselämää. Ne mahdollistavat osallistumisen niillekin, jotka eivät tunne kuuluvansa kirkon vakituisiin asiakkaisiin. Silti erityismessuihin tullaan yli rajojen.
Moni mummu tai pappa kokee iloa ja seurakuntayhteyttä perhemessuissa ja moni etsijä saattaa valita jonkin herätysliikkeen kirkkopyhän tutkiakseen sen piirissä tehtävää työtä ja julistusta.
Helsingissä ja Tampereella vietetään säännöllisiä sateenkaarimessuja. Toimittajina on pappeja ja maallikoita, messu tehdään aina yhdessä. Saarnaajina on eri henkilöitä, muun muassa piispa Irja Askola saarnasi taannoin sateenkaarimessussa.
Messuissa käy kaikenikäistä väkeä, seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta. Joskus sateenkaarimessu on ollut perhemessun muodossa.
Kallion seurakunnassa sateenkaarityöstä vastaava pappi Jaana Partin mukaan sateenkaarimessuja tarvitaan kunnes jokaisessa seurakunnassa jokaiselle ihmiselle kuuluu kutsu ehtoollispöytään sanoin "tule sellaisena kuin olet". Ihmistä Jumalan luomistyönä ei pidä sulkea pois seurakunnasta.
Sateenkaarimessu, kuten moni muukin erityismessu voi olla portti kirkkoon ja yhteyteen toisten kristittyjen kanssa.
Karjasillan seurakunnassa on suunnitteilla maailman seksuaaliterveydenpäivään liittyvä kirkkopyhä. Kirkkopyhänä halutaan iloita ja kiittää sukupuolisuudesta Jumalan antamana vastuullisena lahjana ja oikeutena sekä kiinnittää huomiota erityisesti nuorten ihmisten seksuaaliseen kasvurauhaan.
Tähän, kuten jokaiseen muuhunkin
messuun ja kirkkopyhään ovat kaikki tervetulleita.
Kirjoittaja on teologian tohtori, joka toimii Karjasillan seurakunnan kappalaisena.