Ranskan presidentinvaalin ensimmäinen kierros järjestetään 22. huhtikuuta ja
toinen kierros tarvittaessa 6. toukokuuta.
Ranskan kaksi tämän hetken vahvinta poliittista hahmoa, Ségolène Royal ja Nicolas Sarkozy, ovat alkaneet katsella toisiaan jo sillä silmällä. Ei, kyse ei kuitenkaan ole romanssista, vaan valmistautumisesta taisteluun ensi kevään presidentinvaaleja varten.
Royal valittiin viikko sitten sosialistien presidenttiehdokkaaksi, ja Sarkozy odottaa hallitsevan oikeistopuolueen UMP:n valitsevan hänet tammikuussa ehdokkaaksi.
Vaaleissa ovat kovat panokset niin Ranskan kuin Euroopankin mittakaavassa. EU:ta kun ei voi uudistaa ilman Ranskaa, maata, jonka kansalaisten enemmistö tyrmäsi EU:n perustuslaillisen sopimuksen viime vuonna. Ranskaa vaivaavat sitkeä yhdeksän-kymmenen prosentin tietämillä pysyttelevä työttömyys, kituuttava talouskasvu ja krooninen valtion alijäämä ja velkaantuminen, siirtolaistaustaisten lähiöiden ongelmista puhumattakaan.
Vielä keväällä ei monikaan olisi lyönyt vetoa Ségolène Royalin puolesta. Nyt se on kuitenkin tosiasia.
Sarkozylla on vastassaan nainen. Se on oikeiston voimamiehelle ongelma.
"Se, että Ségolène Royal on nainen, on meille hankalaa", myönsi Sarkozyn lähipiiriin kuuluva Nadine Morano viime viikolla. "Pelkästään hänen olemuksensa merkitsee pesäeroa vanhaan, koska Royal on nainen ja äänestäjät tahtovat jotain uutta."
Sarkozyn aggressiivisella poliittisella profiililla on vaikea lähteä taisteluun pehmeydellä pelaavaa Royalia vastaan. Nicolas Sarkozy on profiloitunut Ranskan "ykköskytäksi", tarmokkaaksi sisäministeriksi, joka panee rikollisuuden ja mellakoivat lähiönuoret kuriin koventamalla rangaistuksia ja lisäämällä poliisien määrää ongelmalähiöissä.
Royal taas on kaikkea muuta. Hän on neljän lapsen äiti, eikä arastellut päästää lehdistöä kuvaamaan perheonneaan vain pari päivää neljännen lapsensa syntymän jälkeen 1990-luvun alkuvuosina. Royal on sanonut toimivansa politiikassa kuten toimii omien lastensa kanssa.
Harmaiden miespuolisten poliitikkojen vaateparsien sijaan Royal pukeutuu mielellään värikkäisiin jakkupukuihin, hameeseen ja korkokenkiin. Hän ei yritä muuttua mieheksi miehisellä politiikan pelikentällä, vaan päinvastoin. Naiseudesta on tullut tietoinen tapa erottua.
Ranskalaiset ovat ihastuneet Royaliin. Hän on takuulla ollut viime kuukausina naistenlehtien käytetyin kansikuvakasvo. Vaikka monet povasivat, että kiiltokuvajulkisuus veisi Royalilta politiikkaan vaadittavaa arvokkuutta, niin ei ole käynyt.
Päinvastoin. Kun ranskalaisilta kysyttiin mielipidetiedustelussa, mikä Royalin presidenttiehdokkuudessa eniten vetää puoleensa, selvästi tärkeimpänä ominaisuutena pidettiin yksinkertaisesti sitä, että hän on nainen.
Tähän Sarkozyn on harvinaisen vaikea vastata.
Ranskalaisten äänestyskäyttäytymiseen vaikuttaa kuitenkin edelleen poliittinen väri. Jos vaalit pidettäisiin nyt, mielipidemittausten mukaan Royal ja Sarkozy olisivat kutakuinkin tasoissa. Ehdokkaat eroavat toisistaan monessa suhteessa.
Royalin sisäpoliittiset linjaukset ovat ärsyttäneet sosialistisen puolueen johtoa jatkuvasti. Hän on kyseenalaistanut edellisen sosialistihallituksen 1990-luvun lopulla aloittaman suuren uudistuksen, 35 tunnin työviikon.
Royal on kuohuttanut puoluettaan myös ehdottamalla linjan koventamista nuorisorikollisia kohtaan.
Rikoksenuusijat pitäisi pakottaa armeijan kurileireille uudelleen kasvatettaviksi. Royal haluaa pakottaa myös nuorisorikollisten vanhemmat lastenkasvatuskursseille.
Royal tahtoo myös antaa kansalaisille paremmat mahdollisuudet vaikuttaa usein kaukaiselta tuntuvaan politiikkaan. Hän ehdottaa paikallisten "kansalaislautakuntien" perustamista. Näiden tehtävänä olisi säännöllisesti kontrolloida alueelta valittujen poliitikkojen toimintaa.
Royalin poikkeaminen perinteisistä kannoista on puolueelle hankalaa. Eikä vähiten siksi, että puolueen pääsihteeri Francois Hollande sattuu olemaan Royalin avomies ja hänen neljän lapsensa isä.
Globalisoituva talous on Ranskan sosialisteille suuri ongelma. Uusmarxilaisin termein pääoman ja työväen suhteesta puhuvan Royalin resepti on sikäli perinteinen, että se perustuu haluun kontrolloida talouselämää ja saada työnantajat maksumiehiksi.
Ostovoiman parantamiseksi Royal haluaa nostaa vähimmäispalkkaa. Samalla hän haluaa rangaista yrityksiä, jotka pyrkivät siirtämään tuotantoaan halvan tuotannon maihin.
Ranskalaiset kaatoivat EU:n perustuslain viime vuonna kansanäänestyksessään, ja suurena syynä pidetään sosialistien jakaantumista kyllä- ja ei-leireihin.
Royal haluaa Ranskan näyttävän muille tietä kohti "sosiaalista Eurooppaa", vapaita markkinoita vastaan.
"Tahdon ranskalaisten Eurooppa-innostuksen takaisin" ja "Euroopan ideaa ei saa jättää liberaaleille, koska he ovat käyttäneet Eurooppaa väärin", Royal kertoi ulkomaalaisille toimittajille syksyllä.
Royal on monissa kannanotoissaan epäselvä ja hän on joutunut välillä tarkentamaan sanojaan, joita on hänen mielestään käytetty väärin. Nicolas Sarkozy puolestaan on aina sanavalmis, oli sitten aihe mikä tahansa. Hän ei kaihda "kadun kielen" käyttämistä käydessään sisäministerinä rikollisten kimppuun. Sarkozy kutsuu ujostelematta ongelmalähiöiden rikollis- ja vandaalijengien jäseniä roskaväeksi ja roistoiksi.
Viime vuoden laajojen lähiömellakoiden aikana monet ranskalaiset pelästyivät lähiöidensä nuorison ja varsinkin lähiöissä asuvan arabiväestön tilaa. Kovalla kielenkäytöllään ja kuria tiukentavilla lakialoitteillaan Sarkozy on saanut monia kannattajia myös perinteisesti äärioikeistoa kannattaneiden joukosta.
Talouden alalla Sarkozy on liike-elämän ja työnantajien mieleen. Hän tahtoo purkaa 35-tunnin työviikkoa, pienentää ylityön teettämisen hintaa ja purkaa sosiaalitukia niin, että työnteko olisi aina kannattavampaa kuin tuilla eläminen.
Ranskalaisiin juurtunutta globalisaation pelkoa Sarkozy yrittää kuitenkin rauhoitella olemalla kova myös liian liberaalia Eurooppaa kohtaan.
"Eurooppa tarvitsee suojelua. En pelkää sanaa suojelu", Sarkozy sanoi tämän kuun alussa. "(Euroopan keskuspankin) rahapolitiikka ei pidä tarpeeksi huolta talouskasvusta ja työttömyydestä."
Sarkozy on vapaiden markkinoiden kannattaja, mutta tuntuu siltä, että vain niin kauan kuin se on Ranskan etujen mukaista. Talousministerinä ollessaan hän pelasti ranskalaisen teollisuusjätin Alstomin pumppaamalla surutta julkista rahaa yhtiöön EU:n kilpailusääntöjä koetellen. Sarkozy junaili myös lääkeyhtiö Aventisin yhdistymisen Sanofin kanssa, jotta yhtiö säästyisi ulkomaalaisen ostajan aikeilta.
Ulkopolitiikassa Sarkozy on ehdottanut kansanäänestyksessä kaatuneen EU:n perustuslain tilalle "miniperustuslakia", jolla parannettaisiin laajentuneen EU:n toimintakykyä.
