Suomalaisen kielenhuollon linjaukset nousevat harvoin otsikoihin asti. Näin siksi, että aihepiirin ylimpänä linjanvetäjä toimiva suomen kielen lautakunta on tehnyt tervejärkisiä ratkaisuja, joita kielenkäyttäjien on ollut helppo hyväksyä. Tähän taitoon perustuu myös lautakunnan nykyinen arvovalta.
Nyt lautakunta on pitkästä aikaa päässyt palstoille, tällä kertaa suomen kielen ammattinimikkeitä koskevan linjauksensa takia. Taustalla on kahden kielentutkijan aloite, jossa he pyysivät lautakunnalta linjausta seksistisen kielenkäytön karsimiseksi. Heidän mielestään mieheen tai naiseen suoraan viittaavat ammattinimikkeet pitävät yllä sukupuolten eriarvoisuutta.
Lautakunta otti asiaan kantaa maanantaina. Yllätys ei ole, että se haluaa edistää sukupuolesta riippumatonta kielenkäyttöä. Lautakunta suosittaa, että kun luodaan uusia ammattinimikkeitä, niistä tehtäisiin sukupuolineutraaleja. Linjaus on perusteltu, ja siihen suuntaan on viime vuosikymmenten ajan jo kuljettukin - ilman suosituksia.
Huteralla alustalla lautakunta liikkuu sen sijaan, kun se suosittelee, että jo "vakiintuneita nimikkeitä on hyvä tarkastella kriittisesti ja muuttaa tarvittaessa sukupuoleen viittaamattomiksi". Periaatteessa tavoite on hyvä, mutta siitä voi seurata huvittavia ylilyöntejä. Putkimiehestä tulee luontevasti putkiasentaja, mutta mitä keksiä palomiehen tai lentoemännän tilalle? Kiitos, ei ainakaan keinotekoista kapulakieltä, jollaisesta on karmea esimerkki LVI-asentaja. Kuka tietää, mitä hän tekee? Ongelmanimikkeitä on monia.
Varmasti uudet termit keksitään, jos sille aletaan, mutta mitä uudistuksella oikein pyritään tai mitä sillä voitetaan. Esimerkiksi se, että harva nainen menee paloalalle, on tuskin ammattinimikkeestä kiinni. Monet mies-, isäntä- tai emäntä-loppuiset termit ovat syntyneet aikojen kuluessa ja täysin vailla kielteisiä tai myönteisiä arvolatauksia. Nyt niissä halutaan nähdä mörköjä.
Puhtaana hutina voi pitää lautakunnan kannanottoa sanomalehtien otsikoihin. "Naisautoilija pakeni poliisia" -tyylisessä otsikossa lautakunta näkee "sukupuolen epäsymmetristä merkitsemistä". Ensinnäkään tuollainen otsikointi ei ole kovin yleistä, ja vastaavaa ilmaisua pitää voida käyttää myös miehestä tarvittaessa. Toiseksi lautakunta hyppää kielenhuoltajasta asennekasvattajaksi - tehtävään, joka sopii sille huonosti.
paakirjoitus@kaleva.fi