Kommuuni tapahtuu 1970-luvun puolivälin Kööpenhaminassa. Se on elokuva tavalliselta vaikuttavasta perheestä, joka pyytää tuntemattomia mukaan asumaan suureen perintötaloon. Haaveet kommuunielämästä törmäävät todellisuuteen.
Elokuvan päähenkilö on uutisankkuri ja perheenäiti Anna, jota näyttelee Trine Dyrholm. Juuri hän esittelee miehelleen kommuunielämän ihanteen, joka johtaa aviokriisiin.
– Anna on kyllästynyt arkeen ja pitää perinteistä perhe-elämää epäkiinnostavana. Kun hänen miehensä rakastuu nuoreen naiseen, Anna ei kestäkään tilannetta, Dyrholm kuvailee.
– Ennen kaikkea häntä hävettää valehdella. Ennen hän oli määrätietoinen ja omanarvontuntoinen, ja yhtäkkiä hän vain esittää vahvaa.
Rooli toi Dyrholmille Berliinin elokuvajuhlilla parhaan naisnäyttelijän palkinnon. Kommuunin on ohjannut Thomas Vinterberg, jonka edellinen menestys oli pedofiiliepäilyksistä kertova Jahti. Dyrholm puolestaan oli mukana jo vuonna 1998 Vinterbergin läpimurtoelokuvassa Juhlat.
Sen jälkeen Dyrholmista on tullut yksi Tanskan suurimmista tähdistä. Hänet on nähty muun muassa suursarjassa Perilliset sekä Oscar-voittajaelokuvassa Kosto.
– Juhlat oli tärkeä elokuva, vaikka emme me sitä silloin tienneet, Dyrholm sanoo.
– Perillisten käsikirjoittajakin kertoi minulle, että hän halusi alalle, koska Juhlat teki aikoinaan niin suuren vaikutuksen.
Epätavallinen kolmiodraama
Dyrholmin mukaan suurin haaste oli näytellä Annaa niin, ettei hän ole tarinassa uhri. Alun tilannekomiikan jälkeen elokuva kasvaa epätavalliseksi kolmiodraamaksi, jossa mikään ei ole mustavalkoista.
– Minusta elokuva on myös rehellinen ja rohkea kuva maskuliinisuudesta, näyttelijä kuvailee.
– Anna vaikenee, koska hän ymmärtää, miksi mies vaihtaa nuorempaan. Hän ei ollutkaan se vaimo, jonka mies halusi.
Toisella puoliskollaan elokuva keskittyy Annan kamppailuun itsensä kanssa.
– Ensin hän ajattelee, ettei noiden suhde kestä, mutta kun se jatkuu, hän alkoholisoituu. On egoistista tarrautua omiin tunteisiin, mutta sellaisia me ihmiset olemme.
Vapaa rakkaus oli muoti-ilmiö
Kommuuni on ennen kaikkea elokuva vapauden halusta, Dyrholm sanoo. Siksi se puhuttelee nykyajan ihmistä, vaikka sen voisi kuvitella olevan 1970-luvun kokeneiden sukupolvielokuva.
– Tätä roolia varten jututin naisia, jotka yrittivät silloin elää avoimissa suhteissa. Jos silloin ei julistanut pitävänsä sellaisesta vapaudesta, oli muka hirveän vanhanaikainen, näyttelijä sanoo.
– Vapaus tuottaa paineita. Kun voi tehdä mitä vain, ei enää tiedä mitä haluaa.
Kommuuniasuminen on taas yleistynyt asumisen kallistuessa suurkaupungeissa. Dyrholm uskoo, että jakamiseen perustuva elämäntapa on uudelle sukupolvelle luontevampaa kuin edellisille.
– Olen kiitollinen 1970-luvun sukupolvelle siitä, että he kokeilivat niitä ihanteita käytännössä. Se oli naiivia, mutta siitä seurasi hyvää, Dyrholm sanoo.
– He kärsivät niistä tunneongelmista, jota vapaan rakkauden harjoittelu aiheutti, mutta sen ajan myllerrysten myötä naiset saivat vapauksia, avioero ei enää ollut tabu ja seksuaalisuudesta saatiin puhua avoimemmin.
Hän ei kuitenkaan usko, että vapaasta rakkaudesta tulee taas trendi.
– On helpompaa jakaa talo tai auto kuin mies tai vaimo. Tiedämme sen, koska tuo sukupolvi kokeili.