Kemiläinen Mervi Tuohimaa rahtasi maanantaina tietokoneen rempattavaksi, kun näppäimistö alkoi oikutella. Nykyopiskelijan monitoimipeli nuukahti sikäli sopivaan saumaan, että pitkä opiskeluputki on juuri päättynyt syksyn ylioppilaskirjoituksiin.
Syksyn ylioppilaskirjoituksissa saatiin noin 3 500 uutta ylioppilasta. Syksy poikkeaa keväästä siinä, että moni opiskelija kirjoittaa syksyllä vain 1-2 ainetta ja loput keväällä, jolloin myös valmistuu.
Mervi Tuohimaa, 38, laittaa 10. joulukuuta valkolakin päähänsä ja panee samalla pisteen aikanaan keskenjääneelle koulunkäynnille. Nuoruuslukio ei tytölle maistunut, mutta aikuislukio samaisessa Kemin lyseon lukion rakennuksessa oli neljän lapsen äidille urakka, joka oli vietävä loppuun.
"Se on varmaan sitä suomalaista sisua. Sinnillähän sitä opiskellaan. Ja jos opiskelee, se on otettava tosissaan", hän nauraa. Opiskeltu on monenmoista, mutta työpaikka on jäänyt odottamaan.
Mervi Tuohimaa tietää, mistä puhuu. Viimeiset runsaat kuusi vuotta hän on opiskellut oikein urakalla. Keväällä hän valmistui Kemi-Tornion ammattikorkeakoulusta sosionomiksi ja nyt syksyllä ylioppilaaksi.
Opiskelemaan, kun lapset kasvoivat
Täysipäiväisenä kotiäitinä 14 vuotta ollut Tuohimaa pani ison pyörän pyörimään, kun lapset kasvoivat ulos taaperoiästä. Ensimmäisenä hän suuntasi Rovaniemelle kahdeksi vuodeksi ammatilliseen oppilaitokseen opiskelemaan lääketyöntekijäksi.
Päivittäinen reissaaminen Rovaniemellä oli opiskeluputken rankin vaihe. Aamulla ylös kukonlaulun aikaan, illalla kotiin huoltamaan perhettä ja työstämään kotiläksyt.
"Olin aika piipussa loppuaikoina", hän myöntää.
Kulkemisesta ei jäänyt käteen kuin oppimisen ilo: 24 opiskelijasta työllistyi vain viisi, vaikka paketti oli polkaistu pystyyn työvoimapoliittisena koulutuksena nimenomaan Lapin tarpeisiin.
Seuraavaksi eli talvikaudella 2002 paljasjalkainen kemiläinen kävi hankkimassa koulutuksen lumen ja jäänveistoon ja niiden ohjaamiseen. Samoihin aikoihin hän aloitti aikuiskoulutuksena myös kolmivuotisen opiskelun sosionomiksi.
Voi vitsi, miksi
en minäkin
"Kun vanhin lapsi meni lukioon, ajattelin, että vitsi, miksi en minäkin. Aluksi otin kursseja harvakseltaan, mutta sitten mopo karkasi käsistä ja päätin yrittää ylioppilaaksi ja tässä sitä ollaan."
Ammattikorkeakoulun ja lukion opiskelujen niveltäminen yhteen sujui mukavasti. "Jos ammattikorkeassa oli väljempää, painotin lukiota ja toisinpäin."
Tuohimaa kirjoitti neljän aineen kokonaisuudesta englannin yhdessä tyttären kanssa viime vuoden syksyllä. Tytär valmistui ylioppilaaksi keväällä. Äiti jätti lakittamisen syksyyn, sillä ammattikorkean opinnäytetyö oli sen verran iso punnerrus.
"Koti ja perhe tulevat kuitenkin ykkösenä ja opiskelu vasta sen jälkeen", vielä kahden kouluikäisen lapsen äiti korostaa.
Perheellisen vaikea muuttaa töiden perässä
Takataskussa on lääketyöntekijän paperit, sosionomi- ja ylioppilastutkinto. Mutta kokopäiväistä työtä ei ole toistaiseksi löytynyt. Sen jälkeen, kun kolmen kuukauden osa-aikainen pesti aikuislukion maahanmuuttajakoulun opettajana on joulukuun alussa päättynyt, edessä ei näillä näkymin ole mitään töitä. Yrittäjän puolisolle ei ole edes paikkaa kortistossa työttömänä työnhakijana.
Etelässä kyllä töitä piisaisi, mutta perheellisen on vaikea irtaantua kotikulmiltaan.
"Työllistyminen tällä alueella ei näytä hyvältä. Sekin on kynnys, kun on tämän ikäinen eikä ole työkokemusta. En päässyt edes kaupan kassalle, vaikka vakuutin, että opin kassakoneen käytön hujauksessa. Mutta ihmeitä voi tapahtua", hän sanoo optimistisesti.
Joulukuun ylioppilasjuhlat toki vietetään, mutta pienessä mittakaavassa. "Kyllähän sukulaiset pitää kahvittaa."
Sen Mervi Tuohimaa on huomannut, että ylioppilaslakki on yhä hyvässä kurssissa. Tutut ovat pitäneet sitä enemmän arvossa kuin sosionomin tutkintoa.