Oli vuosi 1946, ensimmäinen varsinainen rauhan vuosi, ja tunturiopas Yrjö Metsälää sieppasi, kun suomalaiset nauttivat yöttömästä yöstä reporankana hangella sammuneena.
Tuona vuonna Kilpisjärvellä vietettiin ensimmäinen, erilainen märkä juhannus; Kilpisjärven liikuntajuhannus, varsinainen hikijuhannus. "Alussa hiihto taisi olla enemmän Yrjön hiihto, hänen lisäkseen hiihti muutama muu", Antti Honkonen Elämäntapaliitosta hymähtää.
Parhaimpina vuosina tunturin rinteillä on hiihdellyt 60 innokasta. Lumi sanelee kilpailun kulun.
Tänä vuonna lunta on hyvin, mutta huonoimpana lumivuonna lunta jouduttiin etsimään ylhäältä Saanan rinteiltä. Viimein löytyi noin 40 metrin lumipätkä lähes 900 metrin korkeudesta.
"Pätkää hiihdettäessä tarvittiin kyllä sitä hurttia huumoria", Honkonen nauraa.
Saapasta nakataan tunturiin
Juhannuksena ei liikuta kulmat kurtussa. Leikin lasku on yhtä olennainen osa tapahtumaa kuin liikuntakin. Esimerkiksi ikinuorten neitosten sarjaan saa Honkosen mukaan osallistua vaikka 100-vuotias neito.
Jotain juhannuksen vietossa hangilla on, sillä Honkosen mukaan Oulun seudulta löytyy ihmisiä, jotka ajavat aattoaamuna Kilpisjärvelle puolen minuutin hiihtorupeaman takia. Noin 400 metriä hiihdettyään he ajavat takaisin kotiin.
Juhannuspäivällekin riittää liikuntaa. Lauantaina juhannuksen juhlijat suunnistavat Peeran rasteilla.
Honkonen huomauttaa, että luonto on aiheuttanut yllätyksiä kokeneillekin suunnistajille.
"Kovissa oloissa suunnistaminen ei ole ihan yksinkertaista. Tunturi saattaa esimerkiksi mennä yhtäkkiä pilveen."
Sunnuntaina vuorossa on vuorijuoksu, jossa juostaan reilun neljän kilometrin matka Saanan huipulle.
Tämän vuoden uutuuksiin kuuluu myös sunnuntain saappaanheittokisa. Kisan voittaja saa Saanan saapassankari -kunniakirjan.
Yrjö Metsälän valokuvanäyttely liikuntajuhannuksen alkuvuosista avataan juhannusaattona Kilpisjärven retkeilykeskuksessa.