Suksen jäljet seu­rat­ta­vik­si

Alppihuipulle ei kiivetä ilman asennetta, motivaatiota ja kovaa työtä, Tanja Poutiainen sanoo. Ikuisuuskysymys, vielä kerran. Missä viipyy Tanja Poutiaisen seuraaja? Eikö maailman alppihuipulla pitäisi olla jo muitakin suomalaisia?

Pitkän maailmancup-talven aikana alppihiihtäjien paremmuus punnitaan tarkasti, eikä kukaan voita kristallipalloa sattumalta, onnella tai hyvän päivän ansiosta. Tanja Poutiaisella kristallipalloja on kolme.
Pitkän maailmancup-talven aikana alppihiihtäjien paremmuus punnitaan tarkasti, eikä kukaan voita kristallipalloa sattumalta, onnella tai hyvän päivän ansiosta. Tanja Poutiaisella kristallipalloja on kolme.
Kuva: BARBARA GINDL

Alppihuipulle ei kiivetä ilman asennetta, motivaatiota ja kovaa työtä, Tanja Poutiainen sanoo.

Ikuisuuskysymys, vielä kerran. Missä viipyy Tanja Poutiaisen seuraaja? Eikö maailman alppihuipulla pitäisi olla jo muitakin suomalaisia?

"Pitäisi", Poutiainen vastaa.

Tässä kohtaa tavataan vastata, ettei Suomessa ole vuoria. Eikä massoja, joista tähtiä nousee.

"Ei se ole niistä vuorista kiinni", Ounasvaaran juurelta ponnistanut nainen sanoo.

"Toki massoista siinä määrin, että jossain Itävallassa melkein jokainen lapsi syntyy jonkun alppirinteen juurelle. Jokainen ymmärtää, että harrastajamäärät ovat niin valtavia, että huippuja tulee aina olemaankin enemmän."

Mutta. Alppimaiden massat eivät selitä sitä, mitä Suomessa tapahtuu.

"Onhan meillä upea järjestelmä tällä hetkellä. Kyllä sieltä pitäisi aina se yksi tai kaksi tulla, minunkin mielestäni", ilman valmista järjestelmää huipulle noussut nainen sanoo.

Mutta nyt Poutiainen voi vain kohauttaa olkapäitään.

"Vaikea sanoa, miksei ole tullut."

Lue lisää perjantain Kalevasta!

Ilmoita asiavirheestä