Sympaattinen elokuvahahmo Forrest Gump vertasi elämää suklaarasiaan: koskaan ei voi tietää, millaisen suklaan saa.
Pirjo Manninen kahmi Oberstdorfin pressihuoneessa ilmaisia suklaanameja ensin yhden, heti perään toisen, ehkä vielä kolmannenkin. Rovaniemeläinen on hiihtomaajoukkueen sisällä tunnettu karkkirohmu.
"Tykkään makeasta, mutta nyt olen yrittänyt hillitä halujani. Olen ostanut kisoissa vain pieniä satseja kerrallaan. Osaan olla tarvittaessa syömättäkin karkkeja. Onneksi minulla on tällainen laji, että voin vähän maistaa makeaakin, eikä se heti näy", Manninen hymyilee.
Mannisen ura on ollut eräänlainen suklaarasia. Hiihtäjä on saanut sekä hyvälle että pahalle maistuvia nameja rasiastaan. Parhaimmalle rovaniemeläiselle on maistunut sprintin maailmanmestaruus vuonna 2001.
Sen jälkeen Manninen on joutunut käymään läpi koko kauden pilanneen loukkaantumisen, jonka takia vuoden 2002 olympialaiset jäivät väliin. 2001 MM-Lahdessa hän menetti viestin hopeamitalin, kun Virpi Kuitunen ja Milla Jauho kärähtivät dopingista. Seuraavissa MM-kisoissa nainen koki saman kohtalon: tällä kertaa käry kävi Kaisa Varikselle.
"Ne ovat olleet henkisesti rankkoja kokemuksia. Tietyllä tapaa ne ovat kuitenkin vahvistaneet minua: osaan paremmin käsitellä uusia asioita", 23-vuotias hiihtäjä näkee.
Manninen myöntää, että hänen urallaan on jo nyt ollut voimakkaita ylä- ja alamäkiä.
"Kun toivoo kaiken kulkevan nousujohteisesti, niin totta kai tällainen on ollut rassaavaa. Asiat eivät vain mene aina niin kuin ihminen haluaa."
Piinaava sprintti
Mannisen hiihdot eivät olisi voineet Oberstdorfissa lähteä liikkeelle juurikaan surkeammin. Vapaan 10 kilometrin sijoitus 52 ja elimistön takkuaminen poistivat neljän vuoden takaisen maailmanmestarin sprintin viivalta.
Tiistaina sprintin aikaan Mannisen hotellihuoneessa oli televisio päällä. Katsojana tuhisi masentunut nuori vihainen nainen.
Samana iltana Suomen joukkueen mitalikahveilla hymyili jo rauhoittunut hiihtäjä. Perjantain parisprintti oli noussut Mannisen mielessä päällimmäiseksi asiaksi.
"Sain sprintin katsomisesta lisää tsemppiä ja aggressiivisuutta."
Manninen on joutunut tunnustamaan Oberstdorfissa kipeitä tosiasioita. Hän myönsi valmentaja Ismo Hämäläiselle, ettei pysty auttamaan Suomen joukkuetta viestissä.
"Joskus pitää olla rehellinen, vaikka edustushalut olisivat hirveät. Hyvä urheilija osaa tehdä myös tällaisia ratkaisuja."