Korkea ääni, joka toi tälle miehelle aikoinaan lempinimen Tweety Bird eli visertäjälintu, on yksi koripallomaailman viisauden äänistä. On kulunut lähes 50 vuotta niistä ajoista, jolloin toinen koripalloliiga NBA:n supertähti, Elgin Baylor, antoi tuon nimen Jerry Westille, ja niistä ajoista lähtien Jerry West on ollut yksi koripalloilun menestyksekkäimmistä ja arvostetuimmista hahmoista.
Hänen silhuettinsa on ikuistettu NBA:n logoon, hänet tunnetaan koripallomaailmassa lempinimellä Mr. Clutch. Sen keksi Los Angeles Lakersin edesmennyt hoviselostaja Chick Hearn Westin tulokaskaudella, kun hän huomasi nuoren takamiehen osuvan koriin aina otteluiden ratkaisuhetkillä.
Legendan mukaan West on hiilikaivosmiehen poika West Virginiasta, parinkymmenen asukkaan Cabin Creekistä. Todellisuudessa Westin isä työskenteli ensin öljy-yhtiössä ja myöhemmin hiiliyhtiössä sähkömiehenä.
Westin koripalloura alkoi, kun hänen läheisin veljensä David kaatui Korean sodassa Westin ollessa 12-vuotias. Westistä tuli erittäin ujo ja hän uppoutui tuntikausiksi heittelemään koreja naapurin ulkotelineeseen. Ulkona hankitut taidot johtivat NBA-uraan, joka jatkuu yhä, nyt Memphis Grizzliesin urheilutoimenjohtajana.
Ja sellainen on maailma nykyisin, että maailman parhaan koripalloliigan edustajat kiertävät kaikkialla maailmassa etsimässä nuoria lahjakkuuksia. Siksi West, 68, istuu tänä pakkasiltana Helsingin läpi kiiruhtavassa autossa matkalla katsomaan 18-vuotiaan Petteri Koposen otteita Korisliigassa.
-- Kun olin itse nuori, tein sukasta pallon ja heittelin sitä vaateripustimesta tekemääni koriin. Ja jossain päin maailmaa joku muukin pikkupoika tekee sitä samaa nytkin, West sanoo ja katsoo ulos auton ikkunasta.
Koripalloilun maailma on tosiaan kutistunut, mutta sen Jerry West huomasi jo kauan sitten.
-- NBA pyysi minua Miss Universe -kisaan tuomariksi Filippiineille vuonna 1972. Kysyin, että mitä ihmettä minä siellä teen, mutta liiga vaati minua menemään. Olimme juuri voittaneet NBA:n mestaruuden Lakersin kanssa ja NBA:n finaaleja tuli televisiosta pari viikkoa vanhoina jälkilähetyksinä ja kaikkialla oli ulkona korirenkaita. Silloin huomasin, että maailma kutistuu, West kertoo. Entä kuka voitti missikisan?
-- Miss Espanja, joka paljastui myöhemmin pornotähdeksi. En muuten äänestänyt häntä.
Eurooppalaiset monipuolisia
Toisin kuin Yhdysvaltain kaksi muuta suurta palloilulajia, baseball ja amerikkalainen jalkapallo, koripalloilu on ikuisessa muutoksessa. Viime vuosina tuo muutos on vienyt lajin valtikan pois Yhdysvalloista. Vuoden 2000 Sydneyn olympialaisten jälkeen Yhdysvallat ei ole voittanut yhtään kansainvälistä arvoturnausta.
-- Mielestäni tähän on kaksi syytä. Ensimmäinen on kansainvälisen koripalloilun isompi kolmen sekunnin alue, joka johtaa siihen, että isojen pelaajien opettaminen on Euroopassa erilaista. Isot pelaajat ovat Euroopassa monipuolisia, ihailen heidän jalkatyötään.
Erilainen opettaminen liittyy myös siihen, että Yhdysvalloissa urheilu on organisoitu koulujen yhteyteen. Tämän vuoksi kaudet ovat lyhyitä ja harjoitusmäärät rajallisia.
-- Yliopistossa harjoittelua ei saa olla kuin 20 tuntia viikossa. Kun aikaa on vähän, valmentajat eivät aina halua käyttää sitä taitojen opettamiseen. Koulusysteemi johtaa myös siihen, että lahjakkaimmat nuoret joutuvat Yhdysvalloissa pelaamaan amatöörisarjoissa pitempään kuin Euroopassa. Parhaat eurooppalaispelaajat harjoittelevat ammattilaisjoukkueiden mukana usein jo 16-vuotiaina.
-- Olimme tarkkailemassa 15-vuotiasta georgialaispelaaja, eikä hän näyttänyt lainkaan 15-vuotiaalta. Nämä nuoret oppivat todella kamppailemaan ja kilpailemaan vanhempien ammattilaisten kanssa. Nuoret pelaajat tarvitsevat kehittyäkseen ympärilleen oikeat ihmiset: joukkuetoverit, vastustajat ja valmentajat, West selvittää ennen kuin kiertyy vastauksensa toiseen osaan.
-- Kansallistunne ei amerikkalaispelaajien joukossa ole yhtä voimakas kuin muualla. En sano, että meidän pelaajamme eivät välittäisi lopputuloksesta, mutta heillä ei ole samanlaista kansallistunnetta kuin monilla eurooppalaisilla pelaajilla. Olimme sunnuntaina Belgradissa ja katsomo siellä suorastaan kiehui.
Peli on muuttunut
Westin kiinnostuksen kohde, Petteri Koponen kuuluu Westin tavoin koripalloilun pieniin miehiin. Luonnonlaki on, että pieniä miehiä on aina tarjolla enemmän kuin isoja ja siksi pelinjohtaja on monien mielestä koripalloilun vaativin pelipaikka.
-- Peli on muuttunut. Tuntuu siltä, että monet parhaista pelaajista ovat nyt keskikokoisia miehiä, 195--200-senttisiä monipuolisia urheilijoita. Phoenix on yksi NBA:n parhaista joukkueista ja heillä on yksi liigan lyhimmistä joukkueista. Mutta nuo pelaajat täydentävät toisiaan ja pelaavat hyvin yhteen.
West näki oman peliuransa aikana kahden ison miehen muuttavan koripalloilua. Wilt Chamberlain oli ehkä koripallohistorian kaikkien aikojen ylivoimaisin yksilö, 216-senttinen voimamies, joka kerran heitti sata pistettä yhdessä ottelussa. Bill Russell oli Chamberlainia kymmenen senttiä lyhyempi, mutta johti Bostonin yhteentoista mestaruuteen kolmentoista kautensa aikana.
Chamberlain pystyi viemään joukkueensa vain kerran urallaan Russellin ohi pudotuspeleissä. Siksi keskustelu siitä, kumpi kaksikosta oli parempi, jatkuu yhä.
-- Tuo on äärimmäisen vaikea kysymys, koska he olivat aivan erityyppisiä pelaajia. Chamberlain teki pisteitä, otti levypalloja ja puolusti, mutta Russell pelasi joukkueissa, joissa hänen ei tarvinnut kuin ottaa levypalloja ja puolustaa. Hän olisi voinut tehdä pisteitäkin, mutta hänen ei tarvinnut. Mutta Wilt muutti koripalloilua, West pyörittelee.
West oli itse kuusi kertaa häviämässä NBA:n loppuottelusarjaa juuri Bostonilla ja voitti pelaajaurallaan vain yhden mestaruuden. Se tuli 1972, jolloin Lakersin keskushyökkääjä oli juuri Chamberlain.