Kuljen nykyään sen verran harvoin bussilla, että 40 matkan sarjalippu riittää hyvin vuodeksi. Vaikka joskus haluaisinkin hypätä töihin tullessa sateesta linja-autoon, se ei pahemmin kannata, koska joka tapauksessa bussia joutuu puolivälissä vaihtamaan. Nopeammin matka taittuu vaikka kävellen.
Sen verran olen kuitenkin elämäni aikana linja-autopysäkeillä hytissyt ja bussia odotellut, että keväällä tehty päätös Oulun joukkoliikenteen parantamisesta oli minusta erinomainen. Lopultakin – jo tätä on odotettu.
Parannettu malli maksaa enemmän. Vielä ei ole tietoa, kuinka paljon. Kilpailutus on kesken.
Omalla autolla huristelevien mielestä uudet linjat ja vuorojen tihentäminen ovat turhaa luksusta. Harvalla päätöksellä kuitenkin vaikutetaan yhtä tasapuolisesti kuntalaisten arkeen. Melkein joka taloudessa on joku, joka tästä hyötyy.
Sujuva ja kattava joukkoliikenne ei ole pelkkää rahanmenoa. Sen avulla kaupungin on helpompi säästää.
Oulun palveluverkkoa ollaan uudistamassa. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa, että palveluja keskitetään. Kuntalaisen kannalta palvelu voi olla vähän kauempanakin, jos sinne pääsee kätevästi.
Toinen esimerkki. Paine hoitaa entistä suurempi osa koulukyydeistä normaalilla linjaliikenteellä kasvaa. Tämäkin onnistuu paremmin, jos bussiyhteydet ovat hyvät.
Rahassa vaikeammin mitattavaa, mutta epäilemättä silti taloudellista hyötyä tulee myös siitä, että sujuva joukkoliikenne lisää kaupungin vetovoimaa.
Puhumattakaan, että joukkoliikenteen käytön kasvu on osa kaupungin upouutta strate-giaa. Tason heikentäminen nykyisestään olisi vienyt loputkin matkustajat.
Päätösprosessi hakee sekavuudessa vertaistaan.
Kaiken takana on joukkoliikenteen järjestämistavan muutos. Vastuu siirtyy kunnille. Liikenne kilpailutetaan, ja se alkaa pyöriä uudella mallilla ensi heinäkuun alussa.
Asiaa hoitavaksi elimeksi valittiin seudullinen joukkoliikennejaosto. Se oli uusi toimija ja sai merkittävän toimivallan kuntien ohi. Siitä se sekaannus syntyikin: Kuka sanoo viimeisen sanan? Oulun kaupunki vai jaosto?
Kesken päätöksenteon palikat menivät uuteen järjestykseen ja soppa oli valmis. Syy ei ollut jaoston. Valmistelukin oli harvinaisen perusteellista. Tulkinnat tulivat jostakin muualta.
Päätöksestä on tietenkin valitettu, joten ratkaisua puidaan vielä oikeudessa.
Molemmat valituksen tehneet, Juha Hänninen (kok.) ja Juha Huikari (kesk.), ovat kaupunginhallituksen jäseniä. Kaupunginhallituksella olisi ollut mahdollisuus evästää jaostoa jo ennen päätöksentekoa. Sitä oikein odotettiin.
Asia oli listalla toukokuun 20. päivä. Kaupunginhallitus ei ottanut asiaan minkäänlaista kantaa vaan jätti asian jaoston hoitoon.
Paitsi, että jaoston ratkaisu ei sitten kaikille kelvannutkaan.
Meneillään olevassa tarjouskilpailussakin on hämmentäviä piirteitä.
Tarjouspyyntöä tutkineiden mielestä vain hinta ratkaisee ja Oulun liikennettä voidaan tulevaisuudessa pyörittää vaikka vanhalla puolalaisella, tsekkiläisellä tai valkovenäläisellä kalustolla.
Kaupungin puolelta tunnustetaan, että kaluston vaatimustaso ei tosiaankaan ole yhtä korkea kuin muissa suurimmissa kaupungeissa.
Mutta mitä siitä. Jos vanhat bussit ovat turvallisia eivätkä jätä tielle, kyllähän sitä voi körötellä vähän kovemmillakin penkeillä.
Ja ainahan voi lohduttautua sillä, että kaupungin visuaalisen ilmeen turvaamiseksi kärryt on kuitenkin maalattava pirteästi pinkeiksi. Lentokenttäbussiin liimataan lentokoneen muotoinen tarra.
Näin paranee mielikuva joukkoliikenteestä, perustellaan ohjeistusta.