SAK:n soppatykit höyryävät demariehdokkaiden tukena. SAK:n johto on vakuutellut, että järjestö pysyy tulevissa vaaleissa neutraalina. Arjen todellisuus on toinen, koska SAK:n aktiiveista suuri osa on demarivaikuttajia.
Minkäs sille voi, jos SAK:n äänestyskampanjaa tekevä ay-aktiivi työntää torilla "neutraalin" soppatykin vaaliesitteitä jakavan demariehdokkaan kylkeen.
SAK:n imagolle leimautuminen vasemmiston tukipilariksi ei ole tulevaisuuden valossa hyvä. Palkansaajien kiinnostus ammattiyhdistystoimintaan on vuosi vuodelta hiipunut.
Järjestäytymisaste on Suomessa korkea, mutta aktiivisten toimijoiden keski-ikä ay-toiminnassa on korkea. Nuoret eivät hevillä innostu puoluepoliittisesti värittyneestä ay-liikkeestä.
Suomessa ei tapahdu suuria liikahduksia kolmen suuren keskusjärjestön yhdistymisissä ennen kuin SDP:n ja SAK:n kiinteä yhteys höltyy. 100-vuotiaan SAK:n kannattaisi pohtia tulevaisuuttaan ennakkoluulottomasti.
Kannattaisiko Hakaniemen ay-linnakkeeseen jatkossa palkata myös muitakin kuin punertavan jäsenkirjan omaavia?
Vaikka Akavassa on porvarillisesti ajattelevia päättäjiä, se ei ole leimautunut kokoomuksen tai keskustan taustapiruksi. Akavan johto pitää sopivaa etäisyyttä kaikkiin puolueisiin.
Akava suhtautuu avarakatseisesti eri aatemaailman omaaviin henkilöihin. Tästä on esimerkkinä se, että SDP:n puoluesihteeri Maarit Feldt-Ranta on työskennellyt Akavan tietopalvelusihteerinä neljä vuotta. Myös kokoomuksen puoluesihteeri Taru Tujunen on kerännyt työkokemusta Akavassa.
Nykyisen punamultahallituksen ohjelmassa vannotaan yli 20 kertaa kolmikannan nimeen. Kolmikannasta on tullut politiikan mantra, jonka kyseenalaistaminen on pyhäin häväistystä.
Puoluejohtajat vannoivatkin viime keskiviikkona kahden tunnin ajan uskollisuuttaan kolmikannalle SAK:n, STTK:n ja Akavan vaalipaneelissa.
Lauri Ihalainen, Mikko Mäenpää ja Risto Piekka istuivat Idols-tuomareiden tapaan eturivissä ja tarkkailivat tuimasti, päästävätkö he kokelaita jatkoon. Jone Nikulan tyylisiä tuomioita ei kuultu, mutta ehdokkaat lauloivatkin ay-liikkeen säveltämien nuottien mukaan.
Kokoomuksen Jyrki Katainen liputti varovasti ammattiliittojen kanneoikeuden puolesta. Outoa olisi, jos Kataisen korviin ei olisi lausunnon johdosta kantautunut muutaman Etelärannan patruunan jyrähdys.
Vaalien alla yksikään ykköskaartin porvaripoliitikko ei pohdi ääneen, onko työmarkkinajärjestöjen valta kasvanut liian suureksi.
Viime syksynä Katainen penäsi, mikä on edustuksellisen demokratian asema, jos tärkeimmät kansalliset ratkaisut tehdään tupopöydässä. Nyt Katainen rohkenee vain arvostella suomalaista yhteiskuntaa järjestelmäkeskeisyydestä.
Keskustan nuori sukupolvi on virittänyt Mikko Alkion johdolla keskustelua ay-liikkeen vallasta, mutta puolueen vanha kaarti yrittää tukkia nuorten suut. Ministeri Juha Korkeaojan tuore lausunto on tästä hyvä esimerkki. Hän pelkäsi Ilkan haastattelussa torstaina nuorten keskustavaikuttajien antavan vastustajille eväitä vaalitaistoon.
SDP ja SAK istuvat vakuutteluista huolimatta lähes sylikkäin. Koko työmarkkinakentällä on myös yllättävän tiukka pihtiote keskeisiin puolueisiin.
Vai ovatko puolueet sen verran heikkoja, että ne ovat siirtäneet poliittisen vastuunsa työmarkkinajärjestöille?
tuomo.yli-huttula@kaleva.fi