Monen suomalaisen mielikuva Suomen ja Venäjän poliittisten suhteiden viimeaikaisesta "käymistilasta" tai epävakaudesta ei saa asiantuntijoiden tai idänsuhteita hoitavien virkamiesten tukea. Käsitystä pidetään näköharhana.
Kyse on mieluummin "poliittisten pöytätapojen" uudelleen opettelusta - siitä että opetellaan taas kerran tuntemaan toisen osapuolen yhteiskuntaa ja poliittista kulttuuria. Uutta on ennen muuta se, että tänään on puolin ja toisin mahdollista ja "sallittua" kirjoittaa ja puhua vapaasti, myös mitä sattuu.
Venäjällä on löydetty suomalaisesta mediasta useinkin paisuttelua, ylidramatisointia tai jopa provosointia, mikä osaltaan heijastuu kansalaiskeskusteluun.
"Venäjällä odotetaan edelleen (Suomenkin) johtavien tiedotusvälineiden heijastavan enemmän tai vähemmän sitä, mitä maan poliittisessa johdossa ajatellaan", sanoo vanhempi tutkija Markku Kangaspuro Aleksanteri-instituutista.
"Venäjällä suhtaudutaan erityisen herkkänahkaisesti kansalaisyhteiskuntaan ja myös omaan kansalaisyhteiskuntaan, jonka osaksi media (valtion suuresta roolista huolimatta) nähdään", Kangaspuro sanoo.
Sielläkin räyhätään
Mutta kannattaa muistaa, että myös osassa venäläistä lehdistöä "räyhätään" nykyään Suomelle, mikä on tänään normaali ilmiö.
"Kuinka herkkänahkaisesti me suhtaudumme, kun Venäjällä joku kakkosluokan virkamies sanoo sisäpoliittisiin tarpeisiin meistä (Suomesta) jotain kielteistä tai kun jokin lehti kirjoittaa meistä kielteisesti", tutkija muistuttaa.
Kannattaa myös muistaa, että Venäjällä esiintyy monenlaista populismia korkeillakin poliittisilla tahoilla ja että maan sisäisessä keskustelussa liikkuu kaikkea mahdollista. Esimerkiksi presidentti Vladimir Putinin neuvonantajat ovat milloin sysänneet Suomea EU:n uusien jäsenmaiden "russofobiseen blokkiin" tai heittäneet, että suomalaisten(kin) kiinnostus suomalais-ugrilaisen kansanperinteen rippeiden varjeluun Venäjällä on itse asiassa peiteltyä kiinnostusta kyseisten venäläisalueiden öljyä kohtaan.
Toisaalta venäläisiä loukkasi taannoin suuresti se, että suomalaismediassa esiteltiin laajasti huolta venäläisten öljykuljetusten aiheuttamasta vaarasta Suomenlahdella.
Lomaileva pääministeri Mihail Kasjanov ei vastannut pääministerin Paavo Lipposen puheluun.
Kekkos-kaudella käytettiin joskus nimitystä "neulanpistopolitiikka", jolla tosin viitattiin yksittäisiin juttuihin tai toimittajiin.
Suomella katsotaan olevan Venäjän kanssa edelleen jonkinlainen erityissuhde. Sen havaitsemiseen riittää, kun ottaa huomioon Suomen ja Venäjän nykyisen kaupan volyymin tai vaikkapa maiden keskinäisten rajanylitysten määrän. Luvut ovat EU-vertailussa huippuluokkaa.
Suomi on Venäjälle monella tavalla lähin naapuri, mukava, maltillinen ja sympaattinen. Monet uudet EU-maat edustavat Venäjän-politiikassa sen sijaan tiukempaa linjaa. Väite erityissuhteesta saa lisäksi tukea historiasta.
Venäjällä tarjottin taannoin Suomelle jopa ison veljen roolia, jossa se opettaisi uusia EU-maita kuten baltteja "käytöstavoille".
EU luo mielenkiintoa
Suomen asemasta kertonee sekin, että Putin saapui maanantaina illansuussa Suomeen vaihtamaan muutamaksi tunniksi mielipiteitä presidentti Tarja Halosen kanssa.
Siinä kun ministerit puivat tapaamisissaan asioita konkreettisesti, presidentit keskustelevat päästäkseen selville toistensa näkemyksistä ja ajattelutavoista sen suhteen, miten asioita pitää kehittää tulevaisuudessa.
"Tapaamisen tärkein hyöty Venäjän kannalta on varmasti se, että Putin (kuten Venäjä perinteisesti) harjoittaa ulkopolitiikkaa kahdenvälisten eli henkilösuhteiden kautta. Samalla hän haluaa osoittaa, että Suomella on edelleen tärkeä rooli Venäjän kannalta", Kangaspuro arvioi.
Tätä tukevat myös Suomen tuleva EU-puheenjohtajuus, EU:n perustuslaillinen kriisi sekä se, että Venäjän suurten ystävämaiden Saksan, Ranskan ja Italian poliittiset johtajat saattavat piakkoin vaihtua. Sitä paitsi EU:n ja Venäjän yhteistyö- ja kumppanuussopimus on katkolla 2007.
"Samaan aikaan pitää kuitenkin muistaa, että Suomen rooli maailmanpolitiikassa on Venäjän kannalta hirveän pieni. Ohimenevästä EU-puheenjohtajuudesta ei kannata suurta euforiaa kehittää", Kangaspuro toppuuttelee.
Suomen kannalta Putinin vierailussa on merkittävää muun muassa omien kaupallisten etujen valvominen; maat lähestyvät taloudellisessa yhteistyössä neuvostoaikojen parhaita päiviä. Lisäksi strategia, jonka mukaan Suomi hoitaisi Venäjän-suhteita pääasiassa EU:n kautta, ei tänään toimi.
Kallis identiteetti
"Putin on toistanut, että Venäjällä on ykkösasiana ja päähuolena stabiilin (yhteiskunnallisen) tilanteen luominen, ylläpitäminen ja vahvistaminen ja että demokratia ´tulee´ sen rinnalla. Tätä ei varmaankaan heidän mielestään lännessä ymmärretä", tutkija sanoo.
Sen takia Moskovassa suhtaudutaan erityisen herkkänahkaisesti kaikkeen, jonka koetaan poliittisesti tai taloudellisesti horjuttavan maata. Siltä pohjalta voi yrittää selittää Venäjän valtiovallan suhtautumista esimerkiksi omaan energiasektoriin tai mediaan tai Euroopan turvallisuusjärjestön Etyjin vaalitarkkailuun entisissä neuvostotasavalloissa.
Ja mitä tulee Kremlin herkkyyteen suhteessa historian tulkintoihin (kuten Suomen erillissota) tai rajasopimuksiin balttien kanssa, Kangaspuro sanoo:
"Kyse on kansakunnan (yhä suurvallan) identiteetin ja itseymmärryksen luomisesta tilanteessa, jossa huomattava osa kansalaisista elää aika kurjissa olosuhteissa. ´Suuri isänmaallinen sota´ kaikkineen on vuosikymmeniä yhdistänyt Venäjää ja sen kansallisuuksia, eikä siitä ole varaa luopua."