Pääkirjoitus

Suhteet aal­lon­poh­jas­sa

Yhdysvaltain ja Venäjän ulko-ministeritapaaminen ei tuonut ratkaisua maiden aallonpohjaan vajonneisiin suhteisiin.

Yhdysvaltain ja Venäjän ulko-ministeritapaaminen ei tuonut ratkaisua maiden aallonpohjaan vajonneisiin suhteisiin.

Suhteet eivät ole lämmenneet tavalla, jota vielä eläteltiin Yhdysvaltain presidentinvaalivaalikampanjan aikana.

Yhdysvaltain ja Venäjän ulkoministeritapaaminen Moskovassa ei tuonut ratkaisua maiden aallonpohjaan vajonneisiin suhteisiin. Ulkoministeri Rex Tillersonin ja ulkoministeri Sergei Lavrovin torstaisen tapaamisen suurin anti oli, että se tapahtui.

Jäiseksi luonnehditun vierailun aikana Tillerson pääsi joka tapauksessa tapaamaan myös Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia. Läpimurtoja ei etukäteen edes odotettu, vaan huonoja suhteita on puitu ja tehty kannat selviksi.

Vaikka suhteiden paikkailu ei onnistunut, tapaamista ei silti pidä kuitata turhaksi. Neuvotteluissa käsiteltiin kansainvälistä turvallisuutta uhkaavia kriisipesäkkeitä kuten Syyrian, Pohjois-Korean ja Ukrainan tilannetta.

Muu maailma seuraa ymmärrettävästi huolestuneena, kun kaksi ydinasevaltaa on avoimesti huonoissa väleissä. Mailla on toisiaan koskevia odotuksia, joita ei ole pystytty täyttämään.

Yhdysvaltain ja Venäjän suhteet eivät ole lämmenneet tavalla, jota vielä Yhdysvaltain presidentiksi nousseen Donald Trumpin kampanja-aikana uumoiltiin. Venäjän hakkerointiepäilyt ja Trumpin kampanjaväen Venäjä-yhteyksien setvintä ovat tehneet suhteille hallaa.

Yhdysvaltain viime viikolla tekemä ohjusisku Syyrian toiseksi suurimpaan lentotukikohtaan, jota myös Venäjä käyttää, viilensi suhteita entisestään. Syyrian presidenttiä tukeva Venäjä on tuominnut ohjusiskun, jonka Yhdysvallat teki kostoksi todennäköisesti Syyrian hallinnon tekemästä myrkkykaasuiskusta. Lisäksi Venäjä esti YK:n turvallisuusneuvoston Syyria-päätöslauselman.

Rauhanomaisilla ratkaisuilla Syyriassa on kiire. Kuudetta vuotta jatkuva inhimillinen katastrofi on valtava. Tilanne on hyvin monimutkainen, sillä alueella on useita taistelevia ryhmiä ulkomaisine liittolaisineen.

On mitä suurimmassa määrin epäselvää, millainen siirtymäajan hallinto voitaisiin muodostaa presidentti Bashar al-Assadin kaatamisen ja islamistisen terrorijärjestö Isisin nujertamisen jälkeen. Jäljelle jäävät ryhmittymätkään eivät ole mitään pyhäkoulupoikia, ja suurvaltojen ohella naapurimailla on sormensa pelissä.

Kaiken tämän yllä suurvallat pelaavat omia pelejään. Trumpin ailahtelevaisuus on hämmentänyt Nato-liittolaisia. Viimeisimmän käänteen mukaan Trump pitääkin Natoa kansainvälisen rauhan ja vapauden linnakkeena.

Ulkoministeritapaamisessa Venäjä väläytti kuitenkin mahdollisuutta palata Syyriassa takaisin lentoturvallisuussopimukseen, jonka se hyllytti Yhdysvaltain ohjusiskun jälkeen. Kun suurista asioista ei ole yksimielisyyttä, on hyvä, jos niitä yritetään pienissä.

Yhdysvaltain sitoutuminen Natoon puolestaan vaikuttaa Venäjään varsinkin jos Venäjällä ehdittiin ajatella, että Yhdysvaltain löysempi suhde liittolaisiinsa antaisi Venäjälle laajempaa liikkumavapautta Euroopassa.

Uusin uhka häilyy Pohjois-Korean ydinaseuhittelussa.