Jos johtajien palkkiojärjestelmät irtautuvat kauas arkipäivän todellisuudesta, sillä voi olla vain kielteisiä vaikutuksia.
Kesällä voimaan tuleva hyvän hallintotavan suositus velvoittaa pörssiyhtiöt kertomaan toimitusjohtajansa ja hallitustensa jäsenten palkka- ja omistustiedot. Kyseessä ei ole laki, vaan Helsingin pörssin, Keskuskauppakamarin ja TT:n suositus. Käytännössä sitä kuitenkin noudatetaan, ja se tuo näkyville aiemmin salatut tiedot, kuten toimitusjohtajan sopimusehdot, sovitut irtisanomiskorvaukset ja eläkeperusteet.
Helsingin Sanomien keskiviikkona julkistama selvitys kertoo, että suositus on paikallaan. Lehti on kysynyt kymmeniltä pörssiyhtiöiltä niiden toimitusjohtajille myönnetyistä eduista. Osa yhtiöistä jätti vastaamatta, koska suositus ei vielä ole voimassa, mutta suuntaus on selvä.
Moniyhtiö on sopinut irtisanomiskorvaukseksi kahden vuoden palkan. Äskettäin uutisissa kerrottiin, että Ålandsbankenin erotettu toimitusjohtaja sai matkaansa peräti neljän vuoden kovat palkkarahat. Sellainen on täysin suhteetonta, mutta myös kahden vuoden korvaus herättää jo kysymysmerkkejä.
Suurten yhtiöiden toimitusjohtajan työtä ei voi verrata tavalliseen palkansaajaan, jonka asemaan ja työsuhteeseen liittyvät ehdot yleensä määritellään keskeisiltä osin työehtosopimuksessa. Toimitusjohtajilla vastuu on suuri ja asema vain luottamuksen varassa. Ellei työn jälki tyydytä, uran jatkuminen on yhtiön hallituksen käsissä. Tämä otetaan huomioon silloin, kun huippujohtajat tehtävään tullessaan neuvottelevat omat henkilökohtaiset työehtonsa.
Silti yrityksille ja niiden maineelle ei voi olla kuin haittaa, kun niiden johtajien häkellyttävät sopimusehdot tulevat julkisiksi. Pitävää mittaria ylilyöntien määrittelyyn on vaikea antaa, mutta apuna voi käyttää myös vanhaa kunnon talonpoikaisjärkeä. On osattava nähdä, miltä asia näyttää sekä yhtiön sisällä että sen ulkopuolella.
Sellaista yhtiötä tuskin onkaan, jossa työntekijät eivät olisi tulleet tutuiksi jatkuvien säästöpaineiden kanssa. Jatkuva kiire, stressi, työn vaativuus ja vastuullisuus eivät myöskään ole mitään organisaatioiden ylimmän johdon yksinoikeutta. Vielä vähemmän sitä on epävarmuus omasta työpaikasta.
Mikä on työntekijän motivaatio sitoutua yritykseen, jos hän kokee antavansa kaikkensa ja huomaa, että yhtiön johdon etuudet ovat kuin toiselta planeetalta - jopa siinäkin tapauksessa, että toimitusjohtaja joutuu lähtemään epäonnistuttuaan? Toki myös työntekijöiltä vaaditaan suhteellisuudentajua - saattaahan olla, ettei koko yhtiötä olisi edes olemassa ilman toimitusjohtajan panosta.
Tietojen julkistaminen on hyvä kontrollikeino ja tapa löytää kultainen keskitie, jolla huippujohdon työstään saama etuus ei muutu ahneudeksi. Amerikkalaisten liikkeenjohtoperiaatteiden suora soveltaminen suomalaisiin oloihin johtaa huonoon lopputulokseen. Kyse on yksinkertaisesti erilaisesta yhteiskunnasta.
Ålandsbankenin ohella viime päivinä on puhuttanut UPM-Kymmenen toimitusjohtajan Juha Niemelän saama hyvitys. Hän jättäytyi syrjään tai erotettiin 57-vuotiaana. Niemelä sai kultaisena kädenpuristuksena kahden ja puolen vuoden palkan, jolla voi sinnitellä 60-vuotiaaksi eläkeikään asti. Niemelän vuosipalkka on yli miljoona euroa.
On ihme, jos uutiset johtajasopimusten eduista eivät tule työnantajia vastaan tuloneuvotteluissa. Vaikka kyse on eri asioista, maltillisen palkkalinjan vaatimukset kaikuvat kuuroille korville, jos korkean tason esimerkki on huono.