Sää.
Sitä me rakastamme ja vihaamme, mutta koskaan emme ole tyytyväisiä.
Aina on joko liian kuuma, liian kylmä, liian tuulista, liian leutoa. Maailmassa ei taida olla sellaista säätä, joka ei valittamisen aihetta antaisi.
Ja hyvä niin. Silloin tyytyväisyyden määrä taitaa olla kutakuinkin tasapainossa.
Sää on kuitenkin ihmisen elämässä vakava asia.
Väärä sää voi pilata kauan odotetun kesäloman, juhlapäivän tai ihan vain tavallisen arkipäivän. Jos kesälomasta suurin osa menee sade- ja pilvipäiviä laskiessa, niin kyllähän se päähän ottaa.
Onhan sitä kesälomalla kaikkea tekemistä, mutta kun se sää. Ei paista aurinko eikä kesätuuli leyhyttele hiuksia kivasti fillarilenkin aikana.
Tai sitten on vaan ihan liian kuuma, että jaksaisi tehdä mitään. Ja hellehän käy hyvänä tekosyynä niin holtittomuuteen kuin vetäytymiseen.
Väärällä säällä onkin parempi olla tekemättä mitään.
Olla vaan ja köllötellä sohvalla ja päivittää Facebookia. Hellepäivänä kysyä, että mihin ne villatakkikelit jäivät ja sateella harmitella menetettyjä aurinkokylpyjä.
Niin tai näin. Aina riittää sanomista.
Sääsuhdetta syventää sekin, että säätilojen vaihtelut ovat paljon muutakin kuin vain pelkkää sadetta tai aurinkoa. Vallitseva säätila, jos mikä on sosiaalinen asia.
Jos muusta ei voi puhua, aina voi puhua säästä. Se on hyvä aihe rupatteluun niin kyläbaareissa kuin hienoissa, mutta puuduttavissa kesähäissä, jossa pitää olla vähän kuin ei olisikaan.
Säästä voi heitellä tuntemattoman kanssa kepeästi omia mielipiteitään ilman suurempaa pelkoa siitä, että joku loukkaantuisi. Onhan se kiinnostavaa, oliko viime kesä kuumempi kuin tämä kesä.
Tai no, ettei aivan metsään mennä, niin onhan niitäkin, jotka eivät kestä sään arvostelua.
Tykkäävät huonoa kun säämielipide oli väärä. Lapsuuden kesät eivät olleet yhtään sen parempia kuin vuoden 2014 kesä.
Mielensä voi pahoittaa siitäkin, kun meteorologi on tehnyt virheellisen sääennusteen. Pelihousuthan siinä repeytyy, kun sateen sijasta paistaa aurinko tai päin vastoin.
Eikä tänä iltana minun tontillani pitänyt sataa. Mokomat meteorologit, eivät ne tiedä nokkaansa pidemmälle mistään säästä!
Sää on kiinnostava juttu.
Ei ole sellaista päivää, jolloin sitä ei olisi. Ja joka päivä säätila on juuri sellainen kuin se on.
Siihen ei meidän ihmisten toiveet vaikuta pätkääkään. Jos sataa, se sataa oli juhlapäivä tai ei. Kun porottaa, silloin porottaa tykkäsipä siitä tai ei.
Sää ja sen oikut ovat yhtä arvaamattomia ja säälimättömiä kuin elämä itse. Sään ja ihmisen suhde on siis todellinen rakkaussuhde.
Välillä on aurinkoisia ja paahteisia poutapäiviä, kesäisiä hattarapilviä taivaalla, välillä taas kuritetaan kaatosateilla, myrskyillä ja räntäsateilla.
Nämä hyvät ja huono säävaihtelut vuorottelevat perätysten, eikä niitä ihminen voi toiveillaan muuksi muuttaa.
Mutta tämäpä se taitaa ollakin aivan parasta ja aivan kauheinta.
Sää ja erilaiset luonnonilmiöt ovat niitä asioita, joiden edessä kaikkivoipaisuuteen taipuvainen ihminen joutuu nöyrtymään. On elettävä säiden armoilla ja otettava se, mitä taivaalta saa. Sateita ja säteitä ei muuksi muuteta.
Sään edessä ihminen näkee oman paikkansa ja oman pienuutensa.
Eli mitäpä tässä suuremmin valittamaan liiallista hellettä, ei se siitä miksikään muutu. Lohduttavana ajatuksena olkoon se, että enää ei mene kuin kuukausi pari, niin tiedossa on räntää, lunta ja pakkasta.
Ja onko sekään sitten hyvä?