Kolme vuotta rauhanteon jälkeen Sudanin sisällissodan osapuolet ovat ajautuneet vaarallisen lähelle uutta aseellista konfliktia. Rauhaa valvomaan perustettu siirtymäkauden yhteishallitus selvisi vastikään äärimmäisen täpärästi hajoamasta - mutta vain toistaiseksi. Etelä-Sudanin tilanteen kärjistyminen uhkaa Afrikan keskiosien haurasta tasapainoa vähintään yhtä paljon kuin Darfurin kriisi.
Sudanin yli 20 vuotta kestäneessä sisällissodassa etelän mustaa väestöä edustanut vapautusliike SPLM ja sen liittolaiset vastustivat pohjoisosien arabihallituksen ylivaltapyrkimyksiä. Niihin kuuluivat etelän luonnonvarojen, kuten lupaavien öljylöytöjen, kahmiminen korvauksetta sekä islamin lainkäytön vanhoillisimpien muotojen ulottaminen täydessä ankaruudessaan pääasiassa kristittyjen asuttamaan etelään.
Yhteishallituksen on määrä istua vuoteen 2011 asti. Silloin eteläsudanilaiset päättävät rauhansopimuksen ehtojen mukaisesti kansanäänestyksessä, liittyvätkö he Sudaniin vai valitsevatko itsenäisyyden.
Maailman Sudania kohtaan osoittama mielenkiinto kohdistuu nyt tiiviisti Darfurin kriisiin, joka on ajanut kaksi miljoonaa sudanilaista pakolaisiksi ja jonka aikana on saanut surmansa yli 200 000 ihmistä.
Vanha sanonta "no news is good news" ei tällä erää pidä paikkaansa. Vapautusliike SPLM:n johtaja Salva Kiir ilmoitti hiljattain eroavansa varapresidentin tehtävistä, koska pääkaupungin Khartumin arabijohtajat eivät noudata rauhansopimuksen ehtoja vallanjaosta. Häntä ennen ehtivät yhteishallituksen jättää kaikki 18 muuta eteläsudanilaista ministeriä.
Kiir asetti takarajaksi erolleen rauhansopimuksen kolmivuotispäivän 9. tammikuuta. Etelän poliitikkojen irtautuminen hallituksesta saattaisi merkitä loppua Sudanin yhdentymishankkeelle ja pahimmillaan sodan uusiutumista, arvioi unohdettujen kriisialueiden viestintään keskittyvän Institute for War and Peace Reportingin (IWPR) tarkkailija Anthony Lodiong Khartumissa.
Sudanin arabipresidentti ja valtaapitävän kansallisen kongressipuolueen johtaja Omar al-Bashir sai suostuteltua viime hetken neuvotteluissa Kiirin perumaan päätöksensä, toistaiseksi. Vastikkeeksi etelän ministerien paluulle presidentti al-Bashir lupasi, että kansallisen yhtenäisyyden hallitus istuu vuorotellen kolme kuukautta Khartumissa ja etelän pääkaupungissa Jubassa. Al-Bashir ei silti ole purkanut hälytystilaa, johon hän määräsi armeijan etelässä toimivat yksiköt.
Kiistan ytimessä ovat syvät erimielisyydet Sudanin suurten öljyvarojen ja -tulojen jaosta. Sudanin kaksi suurinta öljykenttää sijaitsevat maan eteläosissa, mutta jalostamot pohjoisessa.
Öljyalueista suurin ja tuottoisin on pohjoisen ja etelän välimaastossa sijaitseva Abeyi, jota molemmat osapuolet havittelevat. Koska Abeyin asema on kiistanalainen, rauhansopimus takaa asukkaille oikeuden päättää etelä-Sudanin kansanäänestyksen yhteydessä vuonna 2011, liittyvätkö he etelä-Sudaniin vai pohjoisen arabialueisiin.
Pohjoisen arabijohtajia abeyilaisille luvattu mahdollisuus huolettaa yhä enemmän. Suuri osa Abeyin asukkaista on etelän mustia, eikä heillä ole hyviä kokemuksia Khartumin toimista. Sudanin ilmavoimat pommittivat Abeyin kyliä tiheään sisällissodan aikana, ja SPLM:n valvomilla alueilla tuli tuolloin vastaan runsaasti paenneita, omaisuutensa ja toimeentulonsa menettäneitä siviilejä.
Al-Bashir hylkäsi hiljattain Abeyin rajat määrittäneen komission työn. Rauhansopimuksen edellyttämä rajakomissio katsoi Abeyin kuuluvan selkeästi etelä-Sudaniin. Al-Bashir tietää hyvin, että jos Abeyi julistetaan virallisesti osaksi etelää, ei eteläsudanilaisilla enää ole juuri houkutusta valita yhtenäistä Sudania.
Abyein öljytuloista kuuluu rauhansopimuksen mukaan hallitukselle puolet, SPLM:lle 42 prosenttia ja pienemmille osapuolet loput. SPLM syyttää al-Bashiria siitä, etteivät etelän viranomaiset ole saaneet tietoja öljyn tuotanto- tai vientimääristä, eivätkä pysty siten arvioimaan, onko etelälle ohjattu öljytuloja sovitussa suhteessa.
Hallituksen viime hetken pelastumisesta huolimatta Abeyin kysymys on yhä ratkaisematta, korostaa SPLM:n pääsihteeri Pagan Amum. Yli 15 000 entisen Khartumin keskushallituksen arabisotilasta vartioi öljykenttiä, vaikka joukkojen piti vetäytyä pohjoiseen heinäkuussa, Amum muistuttaa.
Neuvottelut Abeyista ovat lukkiutuneet ja molemmat osapuolet kohentavat joukkojensa iskukykyä alueella, arvioi riippumaton konfliktintutkimuslaitos International Crisis Group. Jos taistelut öljyalueilla leimahtaisivat uudelleen käyntiin, etelään sijoitettujen 10 000 YK:n rauhanturvaajan mahdollisuudet pysäyttää osapuolet ovat mitättömät. He ovat kaukana tulenaroista alueista.
Rauhanhanketta pitää koossa ehkä vain se, ettei al-Bashirilla nykytilanteessa yksinkertaisesti ole varaa avata toista rintamaa etelään Darfurin rinnalle. Monille etelä-Sudanin ministereille voisi olla jopa helpotus päästä eroon hallituksesta. Heitä on jo arvosteltu siitä, että etelä-Sudanin elinolojen kehitys ja pakolaisten paluumuutto eivät ole edistyneet odotetulla tavalla. Hallituksessa etelän ministerejä onkin voitu epäsuorasti pitää osavastuullisena julmuuksiin, joita Khartumin arabijohtajat ovat kohdistaneet Darfurin siviiliväestöön.