Sudanin kriisi on ajanut kansainvälisen yhteisön tilanteeseen, josta ulospääsyssä näyttää olevan vain hankalia vaihtoehtoja. Noin miljoona ihmistä on paennut kodeistaan Darfurin alueella, ja ainakin 30 000 ihmistä on kuollut. Jokainen päivä lisää leireissä elävien pakolaisten kärsimystä ja kasvattaa uhrien määrää.
Samoin kasvavat vaatimukset kansainvälisestä väliintulosta. Sudanin hallitus on jo varoittanut, että sellainen johtaisi "uuteen Irakiin".
Useat ihmisoikeusjärjestöt ja Yhdysvaltain kongressi luonnehtivat Darfurin tapahtumia kansanmurhaksi. Kriisialueella käyneet YK:n pääsihteeri Kofi Annan ja Yhdysvaltain ulkoministeri Colin Powell puhuvat inhimillisestä katastrofista. Kansanmurha-termin käyttöä jarruttanee se, että sen tunnustamisen jälkeen sotilaallista puuttumista Darfurin tilanteeseen ei enää voisi kunniallisesti väistää.
Päätös joukkojen lähettämisestä olisi tehtävä YK:ssa. Nopea operointi vaatisi Yhdysvaltain mukanaoloa, mutta on kyseenalaista, onko Irakiin ja Afganistaniin jumiutuneella maalla siihen halua.
Kriisintaustalla ovat Sudanin pohjoisosan arabien ja etelän mustien afrikkalaisten maakiistat. Pakolaisvyöryn ovat panneet liikkeelle aseistetut janjaweed-joukkiot, jotka ovat Darfurissa ryöstelleet kyliä ja tappaneet ja raiskanneet näiden asukkaita. Sudanin hallitus on kiistänyt tukevansa näitä arabiväestöön kuuluvia pyssymiehiä, mutta pakolaisten kertomukset todistavat muuta.
Sudanin presidentti vakuutti viimeksi viikonloppuna, että maa pyrkii ratkaisemaan tilanteen rakentavan keskustelun avulla. Toistaiseksi Sudanin johdon lupaukset ovat kuitenkin jääneet tyhjiksi puheiksi. Hallitus on esimerkiksi luvannut riisua janjaweedit aseista, mutta näytöt tästä ovat vähissä.
On vaikea päätellä muuta kuin että hirmutyöt tapahtuvat Sudanin johdon myötävaikutuksella. Tavoitteena lienee lamaannuttaa etelän kapinalliset ja jopa muuttaa Sudanin väestösuhteita.
Maanantaina koolla olleet EU:n ulkoministerit vaativat YK:ta uhkaamaan Sudania talouspakotteilla, ellei se ryhdy tositoimiin Darfurin kriisin selvittämiseksi. Aikaa verenvuodatuksen pysäyttämiseen annettiin 90 päivää.
Voi vain hartaasti toivoa, että uhkaukset tehoavat. Jos niillä ei ole vaikutusta, kansainvälinen yhteisö on todella vaikean ratkaisun edessä. Sudanin hallituskin tietää, kuinka tuskallinen päätös sotilaallisesta väliintulosta olisi ja toimii häikäilemättömästi sitä tietoa hyväksi käyttäen.
paakirjoitus@kaleva.fi