Eurooppaministeri Alexander Stubb (kok.) ehdotti tällä viikolla, että hyvin taloutensa hoitaneille ja parhaan luottoluokituksen maille annettaisiin enemmän vaikutusvaltaa rahaliitossa.
Stubb pitää luonnollisena, että nämä kuusi kolmen A:n maata, joiden joukkoon Suomikin kuuluu, johtaisivat euroalueen uusien sääntöjen luomista.
Ehdotus herätti ymmärrettävästi melkoisen haloon, sillä käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että markkinat määrittelisivät, mitkä maat toimisivat EU:n vallankäytön keskiössä.
Todellisuudessa valta siirtyisi Atlantin toiselle puolelle, sillä Euroopan maiden luottokelpoisuutta määrittelevät luottoluokittajat ovat yhdysvaltalaisia pörssiyhtiöitä.
Luottoluokittajien toimet ovat jo nyt aiheuttaneet melkoista ristivetoa EU:ssa. Tämä takaa sen, ettei Stubbin ehdotuksella ole mitään mahdollisuutta toteutua.
Ehdotus on sitä paitsi varsin ylimielinen ja huonosti harkittu. Stubb jopa piti euroa darwinistisena järjestelmänä, jossa vahvat pärjäävät. Eurossa ei voi olla kysymys vain kuin luonnonvalinnasta.
Enemmän kuin kevyitä heittoja tarvitaan punnittua pohdintaa EU:n tulevasta suunnasta. Asiat eivät etene muita vähättelemällä. Etenkin kun millään maalla ei ole varaa röyhistellä rintaansa sillä, että talous olisi kunnossa. Myös Suomi on kovaa vauhtia velkaantumassa ja talous taantumassa.
Tässä tilanteessa ratkaisu ei ole nykyistä suuremman roolin antaminen markkinavoimille, vaan uskottavuuden palauttaminen poliittista päätöksentekoa kohtaan. Siihen Euroopassa tarvitaan kaikkia maita, ei vain niitä, joilla juuri nyt sattuu pyyhkimään paremmin kuin joillain toisilla.