Eipä tule mieleen, milloin ministeri olisi pyydellyt anteeksi siihen tyyliin kuin valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok.) on viime päivinä tehnyt. Rahaministeri on tehnyt katumusharjoituksiaan niin tiuhaan, että välillä on sääliksi käynyt.
Pahoittelut saati suorasanaiset anteeksipyynnöt ovat harvinaisia suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa. Jos Stubb ei olisi mennyt itseensä, hänen ministeripäivänsä olisivat olleet luetut. Stubbin prosenttisekoilun vaikutus näkyi tapahtumaviikollaan Ylen puoluekannatusgallupissa kokoomuksen parin prosenttiyksikön romahduksena.
Kohu huipentui eduskunnan kyselytunnilla Stubbin omaehtoiseen anteeksipyyntöön. Vastaavaa ei liene tapahtunut koskaan eduskunnan historiassa. Stubb teki välttämättömyydestä hyveen ja sieppasi poliittisen puruluun opposition suusta.
Stubbin veto hajotti oppositiota entisestään, sillä gallupeissa nousussa oleva SDP ei liittynyt vihreiden ja vasemmistoliiton välikysymykseen. Anteeksi jo pyytäneen ministerin grillaus ei sovi raskaaseen sarjaan taas nousseen SDP:n arvolle.
Ikuisesti pohdittavaksi jää, sotkiko Stubb 90 ja kymmenen prosenttia vahingossa vai yrittikö hän johtaa eduskuntaa harhaan. Episodi paljasti ainakin sen, että Stubb oli lukenut paperinsa huonosti.
Väärän tiedon antaminen eduskunnalle on erittäin vakava asia ja ylimmän päätöksentekoelimen halveksimista. Jos siitä jää kiinni, ministeri ja jopa koko hallitus on vaikeuksissa. Eduskunnassa ylipäätään puhutun ”muunnellun totuuden” määrää on vaikea arvioida. Politiikassahan voi vääntää miltei miten tahansa.
Niin tai näin, Stubbin sekoilu ei tuonut samaa epätodellista tunnelmaa kuin lyhytaikaisen pääministerin Anneli Jäätteenmäen (kesk.) kärvistely eduskunnan edessä kesällä 2003 Irakgaten aikana.
Tuolloinhan Jäätteenmäki puhui ”niin totta kuin osaan” ja joutui eroamaan. Hän jäi kiistatta rysän päältä. Jos Jäätteenmäki ei olisi eronnut itse, hallitus olisi hajonnut hänen altaan. Nyt hallituskumppaneille riitti Stubbin katumus.
Tapaus lyö joka tapauksessa uuden kuhmun Stubbin otsaan. Lyhyt pääministerikausi ei sujunut hääppöisesti. Tultuaan rahaministeriksi Stubb muutti imagoaan ja vakavoitui. Hyvin onnistuneen muutoksen uskottavuus kärsi nyt pahasti.
Juha Sipilän (kesk.) hallituksen yleisemminkin huono lainvalmistelu huipentui tähän 90/10 -kohuun. Esityksiä on tehty, peruttu ja muuteltu luvattoman paljon. Se kertoo hallituksen kokemattomuudesta ja hätäilystä.
Plussapuolelle hallintarekisterikohusta jää se, että perinteiset tiedotusvälineet osoittivat kyntensä. Stubbin johtama ministeriö jäi nolosti kiinni yrityksestä spinnata eli vääntää keskustelu asiasta tökeröllä viestintäsuunnitelmalla ministeriön kannalta mieleisille urille. Tämä seikka ei ainakaan lisää Stubbin meriselityksen vedenpitävyyttä.
Aamulehden paljastamassa viestintämuistiossa oli kysymys klassisesta spinnauksesta eli yrityksestä manipuloida julkisuutta. Tällaista julkisuustohtorointia tehdään etenkin Yhdysvalloissa ja Britanniassa.
Spinnaus tulee englannin sanasta spin = vääntää, kääntää, kieputtaa. Spinnauksen ammattilaiset ovat spin doctoreita. Ainakin tämä tapaus osoitti, että Suomessa ollaan spinnauksessa onneksi vielä amatöörejä.
VM:n viestintämaakarit tekivät syyskuussa tarkan suunnitelman, jonka nuottien mukaan hallintarekisteriä piti uittaa eteenpäin kutsumalla paikalle nimettyjä toimittajia ja vuotamalla taustamateriaalia Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimitukseen.
Näinhän se homma yleensä toimii. Nyt se vain pantiin paperille ja jäätiin kiinni. Valtioneuvoston viestinnän tulisi olla lakien mukaan luotettavaa, oikea-aikaista ja tasapuolista. Hallintarekisteriasiassa se oli korkeintaan oikea-aikaista.
Spinnaus kuuluu perinteisesti ministe-rien poliittisille avustajille, jotka suhmuroivat, vuotavat tietoja ja antavat asioille puoluepoliittisen säväyksen. Spinnaus ei kuitenkaan kuulu viranomaisviestintään.
Perinteinen media osoitti hallintarekisterikohussa muutenkin voimansa. Tekemällä uutterasti työtään vahtikoira pystyi taas pitämään valtaa varpaisillaan. Siihen ei pysty some eikä ”vaihtoehtomedia”, joka keskittyy levittämään huuhaata.
Kolumni