Helsinki Myös Etelä-Suomessa asuvia on tänä syksynä hemmoteltu upeilla revontulilla. Tiesittekö, että vain kaksi prosenttia maapallon ihmisistä asuu alueilla, joilla revontulia normaalisti esiintyy? Öisellä taivaalla loimottavat revontulet ovat kautta aikojen kiehtoneet ihmistä ja niihin on liittynyt lukuisia monasti varsin kummallisiakin uskomuksia.
Revontuli-ilmiön todellinen luonne oli vielä 1800-luvulla hämärän peitossa. Kokonaiskuva revontulista ja niiden synnystä on pystytty mudostamaan viime vuosikymmeninä erityisesti satelliittitekniikan ansiosta. Revontulet ovat näkyvin esimerkki Auringon ja Maan magneettikenttien mutkikkaasta vuorovaikutuksesta ja niitä tutkimalla saadaan tietoa myös muista maapallon lähiavaruuden ilmiöistä.
Näin selvittää Oulun yliopistossa työskentelevä tutkija Jouni Jussila upeassa Aurora - revontulien taivaallinen näytelmä -teoksessaan (WSOY). Hän on kuvannut revontulia vuodesta 1997. Suurin osa kuvista on otettu Oulussa ja Kilpisjärvellä. Kuvat esittelevät revontulten lukemattomat muodot rauhallisista kaarista pään yläpuolella leimuavaan koronaan. Värimaailma on huikea: yleisimmästä kellanvihreästä harvinaisimpiin sinisen ja punaisen moniin sävyihin.
Jussila on ollut tekemisissä revontulien kanssa vuodesta 1996. Aluksi aloittelevana fysiikan opiskelijana, sitten valokuvauksen harrastajana päätyen viimein väitöskirjan tekoon. - Tämä ei kuitenkaan ole väitöskirjani. Aina kun käännän kamerani pimeänä ja kylmänä yönä kohti taivaalla välkehteleviä valoja, jäävät tiede ja tutkimus taka-alalle, ja ajatukset valtaa näkymän kauneus ja monimuotoisuus, kirjoittaa Jouni Jussila.
Aurora on roomalainen
auringonnousun jumalatar
Sanotaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä. Näin on myös revontulten laita. Yksistään suomen kielessä samalle ilmiölle on monta nimeä: pohjanpalot, taivaanvalkeat, rutjat ja revontulet. Englannissa pohjoisen pallonpuoliskon revontulista käytetään nimeä northern lights (pohjoiset valot) tai alkujaan latinankielistä aurora borealis (pohjoinen aamunsarastus).
Eteläisellä pallonpuoliskolla näkyvistä revontulista käytetään puolestaan nimitystä southern lights (eteläiset valot) tai aurora australis (eteläinen aamunsarastus). Usein käytetään pelkästään nimitystä aurora, josta myös Jouni Jussilan kirja on saanut nimensä. Aurora on roomalainen auringonnousun jumalatar, jonka nimi 1600-luvun alussa yhdistettiin revontuliin.
Vanhan uskomuksen mukaan revontulet syntyvät, kun kettu - nimenomaan tulikettu - talvisia hankia juostessaan iskee hännällään lumen pinnasta kipinöitä taivaalle. Kipinöitä saattaa syntyä myös silloin, kun juoksevan ketun kyljet hankaavat puita vasten. Eri puolilta maatamme on löydetty myös monia muita selityksiä, jotka liittyvät esim. salamointiin sekä Auringon tai Kuun valon heijastumiseen jäävuorista, kalojen suomuista tai valaiden selästä.
- Varhaisimmat revontulihavainnot löytyvät muinaisista kirjoituksista. Kiinalaisiin aikakirjoihin tallennettiin selviä kuvauksia revontulista jo yli 2 000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Raamatun Vanhasta ja Uudesta testamentista löytyy lukuisia kertomuksia, jotka voidaan yhdistää revontuliin, kertoo Jussila teoksessaan.
Kalevalassa on kuvauksia revontulista, ja niistä puhutaan viikinkiaikana syntyneissä Edda-runoissa, samoin useissa lappalaistarinoissa.
Nykyisin Pohjois-Suomessa näkyvät revontulet palvelevat myös matkailua, sillä sinne lentää talvisaikaan kosolti erityisesti japanilaisia ihailemaan pohjoisen valoja.
Revontulia voidaan kutsua
"kosmiseksi televisioksi"
Tutkija Jouni Jussila on koonnut teokseensa kuvien lisäksi myös tietoa revontulista, niiden synnystä ja käyttäytymisestä. Pääpaino on kuitenkin valokuvissa. - Haluan antaa lukijoiden nauttia tuosta talvisen taivaan alla esitettävästä luonnon ihmeellisestä näytelmästä pohtimatta liikaa sen takana piilevää fysiikkaa ja kemiaa, Jussila sanoo.
Revontulien synnyn päätekijät ovat Aurinko, aurinkotuuli, planeettainvälinen magneettikenttä, maapallon magneettikenttä ja magnetosfääri sekä maapallon ilmakehä ja ionosfääri.
Revontulet syntyvät Jussilan mukaan jossain määrin samalla tavalla kuin kuva tavallisessa kuvaputkitelevisiossa. Siinä elektroneja kiihdytetään sähkökentän avulla ja ohjataan magneettikenttien avulla oikeaan kohtaan kuvaputkella. Elektronit synnyttävät kuvaputken pinnalle valopisteitä, joista televisiokuva muodostuu.
Revontulien yhteydessä suurin osa elektroneista on peräisin Auringosta. Auringon ja Maan sähkö- ja magneettikentät antavat elektroneille lisäenergiaa ja ohjaavat hiukkaset kohti maapalloa. Valaisevana aineena, eräänlaisena kuvaputkena, toimivat ilmakehän yläosien atomit ja molekyylit.
- Revontulia voidaan hyvällä syyllä kutsua "kosmiseksi televisioksi", sillä niiden avulla voidaan tarkkailla monia meitä ympäröivässä avaruudessa esiintyviä ilmiöitä, kirjoittaa Jussila Aurora - Revontulien taivaallinen näytelmä -teoksessaan.
Vihreitä ja punaisia revontulimuotoja.Yläreunastaan violetti revotulimuoto.