Helsinki Geologit ovat saaneet vanhoja viitteitä hippukullan kulkeutumisesta Itä-Lapissa. Ivalonjoen vesistön alueella on tehty kullankaivajien tilauksesta tutkimusta kultahippujen alkuperästä nyt kolmisen vuotta.
Ainakin osan kultahipuista epäillään olevan peräisin kapeasta, yli 30 kilometrin pituisesta kivilajijaksosta, joka kulkee Laanilasta etelälounaaseen Vuotson Mäkärän suuntaan.
Geologian tutkimuskeskuksen geologit Jari Nenonen ja Eelis Pulkkinen ovat tehneet hippukultaan liittyviä tutkimuksia Ivalonjoen vesistön, Palsin ja Kakslauttasen alueella. Tähän mennessä hippukullan alkuperä on selvitetty jo Laanilan läheisessä Kultaojassa. Puron pohjassa oleva kallio todennettiin siellä hippujen lähtöpaikaksi.
Geologit itse eivät kultahippuja ole juuri huuhtoneet, vaan kyse on ollut kullankaivajien hipuista, joiden kulkeutumista on tutkittu. Esimerkiksi Kultaojasta löytyneet hiput olivat täysin kulumattomia, mistä voi päätellä niiden olevan peräisin siellä tutkitusta kalliosta.
- Kultaojasta löytyneen kullan todettiin olevan peräisin niin pehmeästä kivestä, että isolla kaivurilla kaivettaessa kivessä olevat kultarakeet hävisivät ojan pehmeään liejuun. Kullankaivajien rautakiveksi kutsuma kivi oli niin ikään kultapitoista. Kerätyissä näytteissä ei kuitenkaan löytynyt malmipitoisuutta, mutta selvästi kultapitoisuutta, selvittää geologi Pulkkinen.
Kultahippujen lähtöpaikkoja useita
- Kultahippujen lähtöpaikkoja on varmaankin useampia. Meillä on niistä kyllä olettamuksia, mutta niitä ei ole toistaiseksi millään lailla tutkittu tarkemmin tai näytetty toteen. Esimerkiksi Palsin alueelle geologeilla on hippujen kulkeutumissuunnasta tietty oletus, toteaa puolestaan geologi Nenonen.
Palsin alueen länsipuolella on kallioperässä suuri siirros, joka saattaa olla niin ikään kultahippujen lähdealue. Toisaalta alueen granuliittikaarta lävistävät nuoremmat kivialueet, jotka näkyvät anomaliana eli poikkeamana, tässä tapauksessa viivana matalalentogeofysiikan kartoissa.
- Ne näkyvät erilaisina sähköisinä ja magneettisina johteina, mutta suorana linjana, joka lävistää kohtisuorasti alueen granuliittia.
Granuliittia lävistäviin kivilajeihin liittyy edelleen pieniä siirroksia sekä sitä kautta kvartsijuonia, jotka ovat todennäköisesti kultapitoisia. Laanilan päässä löytyy nuoremmista kivilajeista diabaasia, kvartsia ja kvartsibreksiaa, mutta myös muita kivilajeja.
Vuotson eteläpuolella Ruosselässä puolestaan on tutkittu kalliokullan esiintymistä, mutta myös niihin on liittynyt hippukultatutkimuksia. Vanhojen vulkaniittien saumoihin on siellä saostunut kultaa, karbonaatteja ja kiisuja. Tutkimusalueena on ollut granuliitin eteläpuolella oleva niin sanottu vihreän kiven alue. Tutkimuksista siellä on vastannut geologi Eelis Pulkkinen.