Helsinki Suomen kulttuurihistoria -sarjan kolmas osa hakee historiallisia yhteyksiä eurooppalaiseen Suomeen. Käsitys perifeerisestä junttilasta on aikansa elänyt. Päinvastoin, täällä asustaa aktiivinen kansa, joka on avoin uusille vaikutteille, viestittävät kirjan tekijät.
Teos nostaa esiin myös aikakauden, joka on mahdollistanut suomalaisten naisten tärkeän roolin yhteiskunnassa. Fil.toht. Laura Kolbe, teoksen toinen toimittaja ja koko sarjan päätoimittaja, korostaa naisnäkökulmaa ja muistuttaa naisten olleen oleellisesti mukana kaikissa yhteiskunnallisissa muutosprosesseissa.
Juuri ilmestynyt Suomen kulttuurihistoria 3 on saanut otsikon Oma maa ja maailma. Se kattaa ajanjakson 1870-1945. Kulttuurihistoriallisesti aikakausi merkitsi Suomen avautumista Eurooppaan, yhteiskunnan modernistumista, naisten ja työläisten esiinmarssia ja kansalaisliikkeiden nousua.
Poliittisen historian merkkipaaluja olivat itsenäistymisen aika, kansalaissota ja toinen maailmansota. Kolben rinnalla teoksen toimittajana on ollut fil.toht. Anja Kervanto Nevanlinna.
Kolmannen osan tekijäjoukkoon on kuulunut viitisenkymmentä tutkijaa ja kulttuurihistorioitsijaa. Teoksen runsas kuvitus on monipuolista, useat valokuvat on kaivettu arkistojen kätköistä ja julkaistaan nyt ensi kertaa. Graafinen suunnittelu ja taitto ovat Heljä Silvennoisen käsialaa.
Kirjan kansikuvana on Helene Schjerfbeckin vuonna 1928 maalaama Sepän tytär. Kannen on suunnitellut Aimo Katajamäki.
Viisiosaisen sarjan neljäs osa julkaistaan syksyllä. Siinä painopiste on toisen maailmansodan jälkeisissä tapahtumissa. Viimeinen osa sisältää noin 500 suomalaisen kulttuurivaikuttajan pienoisbiografiat sekä koko sarjan kattavan asiasanahakemiston. Se ilmestyy ensi vuoden helmikuussa.
Tammen julkaisemaa teossarjaa myydään ainoastaan kokonaisuutena.
Kahdet kasvot
Suomen kulttuurihistorialla on kahdet kasvot, kansalliset ja eurooppalaiset, mainitsevat sarjan toimittajat teoksen esipuheessa. Taiteen ja kulttuurin kentällä Suomi oli pieni ja vaatimaton Euroopan sivistyksellisten johtomaiden rinnalla. Silti tahtotila "ulkomaailman" kehityksen seuraamiseen oli vahva.
Vuosiin 1870-1914 sijoittuu murros. Maamme kulttuurielämä oli tuolloin monitasoisesti osa kulttuurin yleistä eurooppalaista verkostoa. Ikkunoita Eurooppaan avattiin.
Tiedemiehet, taiteilijat, kirjailijat ja muusikot matkustivat paljon ja toivat runsaasti Euroopan tuliaisia. Kansallinen taide sulautui ennen vuotta 1914 osaksi uusia kansainvälisiä virtauksia ja oli eurooppalaisten yhteyksien virittämää.
Itsenäistymisen jälkeen Suomi kääntyi sisäänpäin. Vanha maailma, avoin ja liikkuva Eurooppa oli jäänyt maailmansodan jalkoihin. Yhteiskunnallista ilmapiiriä leimasi 1920- ja 30-luvuilla kaksijakoisuus, juopa eri kieliryhmien, punaisten ja valkoisten, vapauttajien ja häviäjien välillä.
Uskonnollisuus ja sotilaallisuus, heimo- ja raittiusaate saivat näkyvän sijan ja talonpoikaiset arvot korostuivat.
Kuva 1: Uusi vuosisata synnytti myös uuden ihmisen. Juho Rissasen Työväen Joulualbumin kanteen tekemässä kuvassa yhdistyvät maskuliinisuus, voima, nuoruus.
Kuva 2: Uusi aika toi mukanaan naisten omat yhteenliittyvät. Urheiluseura Katajan naisvoimistelijat vuodelta 1908