Jyväskylä Perhepäivähoitaja kokosi joukkojaan pienelle metsäretkelle. Hän patisteli mukaan porukkansa viisivuotiasta poikaa.
- Liikunta ei ole minun juttuni, vastasi poika pikkuvanhasti ja alkoi pyöritellä veitikan näköisenä peukaloitaan.
Episodi kuvaa hyvin suomalaisten lasten nykymenoa. Yhä useampi lapsi ei ole kiinnostunut liikunnasta. Kasvava joukko lapsia tuijottaa sen sijaan tietokoneen näyttöä tuntikausia päivästä toiseen.
Liikunta parantaa
Tilanne huolestuttaa Jyväskylän Normaalikoulussa liikuntaa opettavaa Arja Sääkslahtea.
- Tutkimusten mukaan vähäinen tai yksipuolinen liikunta aiheuttaa lapsille oppimisvaikeuksia. Heille voi tulla ongelmia lukemisen ja kirjoittamisen kanssa. Lukihäiriö on yksi näistä pulmista. Myös matematiikan oppiminen saattaa vaikeutua, viime keväänä tohtoriksi väitellyt Sääkslahti sanoo.
Ja kääntäen: runsas ja monipuolinen liikunta parantaa lasten oppimistuloksia. Lapset saivat aiempina vuosikymmeninä pihaleikeistä riittävän annoksen liikuntaa.
- Luonnollista liikuntaa ei enää tule tarpeeksi. Niinpä päiväkotien ja koulujen merkitys korostuu tämän perinteen siirtäjänä. Mutta useimmissa peruskouluissa liikuntaa on vain yksi tai kaksi tuntia viikossa, ja se ei riitä.
Sakset opettavat
Jos lapsi liikkuu liian vähän tai yksipuolisesti, aivopuoliskojen välinen yhteistyö jää puutteelliseksi. Tämä voi aiheuttaa oppimisvaikeuksia, Sääkslahti tietää.
- Liikkumisen vaikutusta voidaan kuvata saksilla, joiden vasen puoli vaikuttaa oikeaan terään, oikea vasempaan puoleen. Kun saksia liikutellaan, terät leikkaavat. Lapsella vasempien raajojen liikuttelu vaikuttaa oikeaan aivopuoliskoon, oikean puoleisten raajojen vasempaan aivojen puoleen. Lapsi vaatii runsaasti monipuolista liikuntaa, jotta hänen aivopuoliskojensa yhteistyö toimii riittävän hyvin.
Esimerkiksi konttaaminen, kiipeily ja hiihtäminen kehittävät aivokurkiaista, joka koordinoi aivopuoliskojen yhteistoimintaa.
Onko peli menetetty, kun ensimmäiselle luokalle tulee monipuolista liikuntaa kaihtanut lapsi?
- Eipä suinkaan. Aivot kehittyvät nopeasti 10 ikävuoteen saakka. Jos opettaja saa lapsen liikkumaan monipuolisesti koulun alkuvuosina, paljon hyvää tapahtuu. Vähän liikkuvat lapset osaavat kuitenkin luovia itsensä pois liikuntatilanteista, joten opettajan huomiokyvyn pitää olla terävänä.
Erakoituminen uhkaa
Arja Sääkslahti huomauttaa lisäksi, että heikko liikuntataito aiheuttaa usein puutteelliset sosiaaliset taidot. Liikkumaton lapsi voi erakoitua. Kyse on myös terveydestä. Huonosti liikkuva lapsi kuluttaa paljon laastaria, törmäilee ja kaatuilee, koska hän ei osaa hahmottaa riittävästi kehoaan.
- On huomattu, että pitkäaikaissairailla lapsilla on osteoporoosia. Liikunnasta saa hyvän tasapainon, josta on hyötyä vanhuudessa.
Vanhemmat puolustelevat vähän liikkuvaa lastaan toteamalla, että hän on nokkela tietokoneensa kanssa. Todellisuudessa tällaisen lapsen taidot näppäimillä eivät usein ole keskimääräistä paremmat.
- Liikunta parantaa keskittymiskykyä. Reipas liikunta purkaa lapsen energiaa, ja hänelle tulee tarve rauhoittua, keskittyä. Jos energia ei purkaudu liikunnassa, tuloksena voi olla levottomuutta, häiriköintiä.
Esimerkki Kanadasta
Arja Sääkslahti ei halua luoda kauhukuvia. Hän sanoo, ettei kaikille vähän liikkuville lapsille tule oppimisvaikeuksia. Hän ottaa esimerkiksi myös kömpelöt huipputiedemiehet. Mutta liikunnasta on hyötyä kaikille. Sen paljastaa Roy Shephardin Kanadassa vuosina 1970-1977 tekemä tutkimus, jossa oli mukana 546 lasta.
Koeryhmän 272 lasta ja vertailuryhmän 274 lasta olivat 6-11-vuotiaita. Liikunnanopettaja antoi koeryhmälle viisi tuntia viikossa ohjausta kuuden vuoden ajan. Vertailuryhmän lapsia liikutti 40 minuuttia viikossa luokanopettaja.
Koeryhmäläisten koulumenestys, fyysinen kunto ja käsitys omasta kehosta olivat selvästi paremmat kuin vertailuryhmän. Parikymmentä vuotta tutkimuksen jälkeen tehty seuranta paljasti, että koeryhmän naiset harrastivat enemmän liikuntaa kuin vertailuryhmäläiset. Koeryhmän naisilla oli pienempi riski saada selkävaivoja.
Koeryhmän kaikki lapset tunsivat itsensä aikuisina terveemmiksi kuin vertailuryhmään kuuluneet. Koeryhmään osallistuneet pojat tupakoivat aikuisina vähemmän kuin vertailuryhmäläiset.
Arja Sääkslahti on pitänyt Jyväskylän Normaalikoulussa motoryhmää lapsille, joiden liikuntataidot ovat puutteelliset. Lasten motoriikka parani merkittävästi jo yhden lukuvuoden aikana.