Viime kesänä silmiini osui kirjoitus, jossa joku kauhisteli stringejä pyykkinarulle ripustelevaa naapuriaan. Stringit roikkuivat kirjoittajan mielestä liian lähellä hänen ikkunoitaan. Ne häiritsivät ja ärsyttivät.
Stringeistä kehkeytyi pienessä piirissämme keskustelu. Voiko kukaan tosissaan ärsyyntyä stringeistä? Voiko joku tahallaan ripustella stringejään naapurinsa nenän alle? Onko aihe ylipäätänsä ”normaalin” keskustelun aihe?
Aku Ankassa herra Teppo Tulppu ja hänen naapurinsa Aku ovat jatkuvasti sotatilassa. Tilanne räjähtää käsiin milloin mistäkin, ja useimmiten aivan mitättömästä asiasta.
Naapureiden väliset riidat ovat yleensä juuri tällaisia. Riidan aihe voi olla hyvinkin pieni risukasa väärässä paikassa, joka kasvaa kerrostalonkokoiseksi puupinoksi, kun asioita ei saada sovituiksi ja kostonhimo astuu kehiin.
Tosielämän Tulppuja riittää. Naapuririidoista tietämättömän on vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka tietoisesti, jatkuvasti ja toisia ihmisiä säästämättä kiusaavat toisiaan. Kuka jaksaa käyttää energiaansa moiseen?
Kaleva kirjoitti noin viikko sitten, kuinka kerrostaloasumisesta valittaminen on lisääntynyt erilaisten valituskanavien lisäännyttyä.
Kerrostaloasuminen on asumismuodoista suvaitsevaisuutta vaativin. Kun ihmisiä asuu vierekkäin ja päällekkäin, sellaista taloa ei ole rakennettukaan, missä ei kuuluisi elämisen ääniä.
Se, mikä on normaalia elämisen ääntä, riippuu vastaajasta.
Yleisönosasto- ja kommenttipalstoja lukiessaan tuntuu, että osa ihmisistä on erkaantunut ympäröivästä todellisuudesta.
Lasten leikkihuudahdukset, peseytymisäänet ja normaalit huonekalujen ja tavaroiden kopsahtelut ovat joillekin ylitsepääsemättömän häiritseviä.
Niistä sitten kirjoitellaan lippusia ja lappusia ilmoitustauluille, työnnetään solvaavia viestejä postiluukuista ja soitellaan näppäimet kuumina isännöitsijöille.
Ei ole ollenkaan yhdentekevää, millaisten ihmisten ympäröimänä sattuu asumaan. Naapurit ovat parhaimmillaan ihmisen tärkeitä sosiaalisia verkostoja.
Amerikkalainen uutissivusto The Huffington Post listasi hiljan asioita, jotka tekevät ihmisen onnelliseksi. Yksi onnelliseksi tekevä asia on laaja sosiaalinen verkosto, joka koostuu perheenjäsenten ja ystävien lisäksi – niinpä juuri – naapureista.
Hyvien ihmissuhteiden sanotaan torjuvan masennusta ja antavan ihmiselle sisältöä elämään.
Kääntäen asia on juuri päinvastoin. Jos ympärillä on hankalia ihmisiä ja hankalia asioita stressaamassa, vaipuminen masennukseen on hyvin paljon todennäköisempää kuin onnellisessa tilanteessa.
Palataan vielä alun stringeihin. Tarinassa mättää kaksikin asiaa. Miksi kenenkään pitäisi laittaa pyykkitelineensä aivan naapurin ikkunan alle? Jos taas muuta paikkaa ei ole, onko ihan pakko naapurin eteen ripustella juuri pienintä alusvaatepyykkiä?
Harva tuollaisesta käytöksestä viitsisi valittaa, mutta toisaalta maalaisjärjen käyttö ei ole kiellettyä ihmissuhteiden vaalimisessa.
Toisten ihmisten huomioimisella on usein paljon pitemmälle tähtäävät vaikutukset kuin niin houkuttelevalla minä teen mitä minä haluan -ajattelulla.
Aina on myös mahdollista tehdä valintoja, joilla voi maksimoida oman käyttäytymisensä vapautta.
Asumisvalinnoissa se tarkoittaa naapureista luopumista.
Tarpeeksi etäällä muista saa toteuttaa parhaiten omia halujaan, välittämättä siitä, mitä mieltä toiset ovat.
Mutta jos haluaa elää lähellä palveluita ja elämän sykettä, on parempi sopeutua erilaisiin ihmisiin ja elämän tilanteisiin kuin tuhlata aikaansa ahdasmieliseen kyttäilyyn.
Ja elää onnellisempana.