Masennusta kannattaa hoitaa aktiivisesti, sillä uusimpien tutkimusten mukaan paha masennus ei ainoastaan lamaa tunne-elämää, vaan voi tuhota aivojen hippokampuksen soluja ja aiheuttaa jopa aivovaurion.
Myös hallitsematon stressi on aivoille vaarallinen. Kun ihmisen hyvinvointi ja tasapaino ovat uhattuja, elimistö puolustautuu stressillä.
Parhaimmillaan stressi on fyysistä ja psyykkistä terveyttä suojeleva ilmiö, joka auttaa suoriutumaan vaativista tehtävistä ja pyrkii palauttamaan elimistön normaalin tasapainon. Mutta hallitsematon stressi voi pahimmillaan tuhota aivokudoksia ja heikentää elimistön puolustuskykyä ja sitä kautta voimistaa sydän- ja verisuonitautien ja syövän kaltaisten sairauksien vaaraa.
Aivojen "huolto" tapahtuu unen aikana. "Emme tiedä tarkkaan miksi nukumme, mutta unen tiedetään liittyvän aivojen toimintakunnon palauttamiseen ja ylläpitoon. Uni ja stressi ovat vastavoimia", , kertoo psykologian tohtori, dosentti Raija Portin Turun yliopiston neurologian klinikasta.
Unen puute ja unihäiriöt aiheuttavat stressiä, ja stressi häiritsee unta.
Uni katkeilee,
muisti pätkii
Stressissä aivojen hormonierityksen muutokset aiheuttavat voimakkaita reaktioita. Katekoliamiinien erityksen kiihtyminen piiskaa sympaattisen hermoston toimintaa ja panee vauhtia aivolisäkkeen, hypotalamuksen ja lisämunuaiskuoren muodostamaan akseliin.
Stressin jatkuessa lisämunuaiskuoresta vapautuu suuria määriä kortisolia, joka on yksi tärkeimmistä tunnetuista stressihormoneista. Kortisoli vaimentaa hypotalamuksen, aivolisäkkeen ja lisämunuaiskuoren keskinäistä aktiivisuutta. Myös sydän ja verenkierto sekä immuunipuolustus osallistuvat talkoisiin, joilla elimistö pyrkii palaamaan tasapainoon.
Kortisoli kertyy aivoissa hippokampukseen, joka on tärkeä tunteiden käsittelyn ja tapahtumamuistin keskus.
"Toistuva tai pitkittynyt stressi pumppaa kortisolia koko ajan hippokampukseen, jonka täyttyessä tunteiden käsittely ja uuden oppiminen vaikeutuvat. Vaikeassa depressiossa ja uupumuksessa kortisolin erittyminen jatkuu jatkumistaan ja johtaa aivojen kortisolimyrskyyn.Kun hippokampus täyttyy kortisolista, tasapaino murtuu ja ihminen ei pysty keskittymään ja kärsii univaikeuksista ja muistihäiriöistä", Raija Portin kuvailee.
Stressin pitkittyessä kuormitusvaste voi kuihtua pois, jolloin ylikuormitus siirtyy muualle elimistöön ja alkaa nakertaa immuunipuolustusta. Sen seurauksena ihminen voi sairastua esimerkiksi verenpainetautiin, diabetekseen tai sydäntautiin.
Perimä
säätelee
"Pitkän masennuksen aiheuttamaa hippokampuksen solukuolemaa ei vielä tunneta perin juurin", dosentti Portin kertoo.
Jos elämä on yhtä ja samaa stressiä vastaan taistelemista, kortisolimyrsky voi jäädä puhaltamaan aivoissa niin ettei hippokampuksen soluja enää vapaudu lainkaan uuden oppimiseen ja tunteiden käsittelyyn. Silloin ollaan jo lähellä murtumista.
Raija Portin korostaa, että stressi kuuluu normaaliin elämään. "Hankalia tilanteita tulee ja ne on käsiteltävä, jotta päästään elämässä eteenpäin. Kun uhka on ohi, stressireaktio normaalisti vaimenee ja elimistö palautuu tasapainoon. Stressinsiedossa on yksilöllisiä eroja. Siihen vaikuttavat esimerkiksi perimä ja elämänkokemukset."
Vaikka aivojen vasen ja oikea puolisko ovat erikoistuneet omiin tehtäviinsä, Raija Portin muistuttaa, että aivot eivät koskaan toimi puolikkaina eivätkä myöskään lohkoina.
"Usein kysytään, miten saada aivojen koko kapasiteetti käyttöön. On pötypuhetta, että käytämme vain kymmentä prosenttia aivoistamme. Kyllä me käytämme aivojamme koko ajan. Niitä ei voi kytkeä pois päältä edes unen aikana."
Lapset näkevät
uhkaunia
"Uni on aivojen aktiivista toimintaa, mutta laadullisesti erilaista kuin valvetila. Uni liittyy aivojen energiatasapainon palautumiseen. Aivot käyttävät ravintonaan glukoosia, ja todennäköisesti glukoosivarastoja täydennetään unen aikana."
Uusimpien tutkimusten mukaan unennäkö voi toimia uhkasimulaationa. Unissa on yksi yhteinen piirre. Ne ovat voittopuolisesti epämiellyttäviä. Raija Portin viittaa tuoreisiin suomalaistutkimuksiin, joiden mukaan lasten unista 80 prosenttia on uhkaunia. Unennäkö voisi siten olla varhaiseen evoluutioon liittyvä ilmiö, joka avulla ihminen on harjoitellut vaaratilanteiden kohtaamista.
Armeliaisuutta
itseä kohtaan
"Yhden yön valvominen vastaa yhden promillen humalaa. Riittämätön yöuni heijastuu päivällä väsymyksenä ja toimintakyvyn heikkenemisenä", Portin kertoo.
Väsymyksellä on yhteys aivojen otsalohkojen toimintaan. Otsalohkot ovat aktiivisimmillaan ihmisen ollessa valveilla. Ne liittyvät tarkkaavaisuuden säätöön, tiedonkäsittelyn nopeuteen ja tehokkuuteen, työmuistiin ja luovaan toimintaan. Jos otsalohkot eivät lepää yöllä, toiminta piiputtaa päivällä.
Olipa millainen tulenpalava hoppu tahansa, omia voimavaroja pitäisi jakaa päivittäin myös kiireettömiin hetkiin. Stressin hallinta edellyttää aikaa miettiä elämän tärkeysjärjestyksiä ja myös puhtia muuttaa niitä. Ongelmat pitäisi kohdata päiväsaikaan, jotta ne eivät valvota öisin.
Portin neuvoo meitä myös olemaan armeliaita itseämme kohtaan.
"Ihminen saa olla epätäydellinen. Kaikki ei voi aina mennä nappiin."
