Kansanedustajan, professori Sirpa Asko-Seljavaaran kiireet helpottavat jo hississä matkalla tornitalon kahdeksanteen kerrokseen Helsingin Lauttasaaressa. Kotioven takaa kaikuu rappukäytävään karmeaa rääkymistä, ihan kuin sikaa tapettaisiin.
Roope siellä kutsuu emäntäänsä kotiin. Papukaija tuijottaa Sirpa Asko-Seljavaaraa silmät hassusti harallaan, hiukan kuin Paavo Väyrysellä. Se keinahtelee orrella ja päästelee pieniä kurnahduksia. Ruokaa!
Alkupaloiksi Roope saa herneenpalon. Se seisoo sirosti yhdellä jalalla ja pitelee toisella palkoa. Sirpa Asko-Seljavaara on tehnyt pitkän uran plastiikkakirurgina ja arvostaa käsityötä. Roope avaa herneenpalon näppärällä liikkeellä ja syö yksitellen herneet.
"Roope on hieno mies! Komea!", Asko-Seljavaara kehuu.
Terveydenhuollon ja politiikan piireissä tiedetään, että Roope ei ole pelkkä papukaija. Roope on puhuva papukaija. Kielenopettajina ahkeroivat perheen pojat ollessaan pieniä.
"Se sanoo kakka", Sirpa Asko-Seljavaara kertoo tyynesti. "Ja sitten se sanoo vittu."
Kansanedustajan päivät ovat lomallakin pitkiä ja työntäyteisiä, mutta eläinten seurassa Sirpa Asko-Seljavaara rentoutuu. Hän koppaa syliinsä Machon, jaloissa pyörivän pienen karvakerän. Lattiamopilta näyttävä Macho on 15-vuotias hieno kuubalainen kääpiökoira bichon havanese.
Roopen mielestä on joutavaa kehua koiraa, kun pääruoka on syömättä. Rouva kiikuttaa jääkaapista siivun lauantaimakkaraa. "Namipala, suuri herkku", Sirpa Asko-Seljavaara lepertelee. Roopelle maistuu kaikki mahdollinen leivästä lihaan ja vihanneksiin, mutta lauantaimakkaraa se rakastaa yli kaiken. Sitä on saatava joka aamu.
Roopen iästä ei ole tietoa. Nurmijärveltä eläinkaupasta ostettu siniotsa-amatsoni on ollut Asko-Seljavaaran perheessä 35 vuotta. Se voi olla jopa satavuotias, mutta se näyttää hyvin viriililtä ja sen vihreävoittoinen, keltaisen ja punaisen kirjava sulkapeite on kaunis ja kiiltävä. "Nuo geenit kun saisi ihmiseen", plastiikkakirurgi ihastelee.
Seljavaarojen ruokasalissa on vietetty useita iloisia illalliskutsuja, kun Roope on äkkiä osallistunut keskusteluun karjaisemalla kahden sanan sanavarastonsa. Silloin häkin päälle heitetään keltainen huppu, jolla se hiljennetään myös valoisina kesäöinä. "Muuten se huutaa niin kauheasti, että koko talo kaikuu. Pimeinä vuodenaikoina se on hiljainen."
Roope saa usein lennellä vapaasti huoneistossa. "Kerran se oli kylppärissä järjestelemässä hammasharjoja ja huusi siivoojalle ´kakka Kirsti´."
Roope imitoi loistavasti Sirpa Asko-Seljavaaran puhetapaa, vaikka sanoista saa mitään selvää. Kun kansanedustaja puhuu puhelimessa, papukaija pälättää päälle.
Roopelle avautuvat terassitalon huipulta hulppeat merinäköalat. Huoneistoon kuuluu sisäterassin lisäksi suuri ulkoterassi, jonne Roopella ei ole asiaa. Sirpa-Asko Seljavaara kasvattaa siellä krassia, kurpitsaa, mansikkaa, rosmariinia ja muita yrttejä ja jopa viiniköynnöksiä.
Sato ei suuren suuri. Viinirypäleitä tuli tänä kesänä kokonaista neljä kappaletta ja ne kypsyivät valmiiksi rusinoiksi.
Roope mielipuuhaa on lintujen tarkkailu. Se maistelee jälkiruuaksi persikansiivua ja tapittaa ikkunoiden takana kiitäviä lokkeja ja pikkulintuja.
Yhtäkkiä ohi lipuu seitsemän kuumailmapallon värikäs laivue. Roope jämähtää orrelle ja tuijottaa palloja vuoroin vasemmalla, vuoroin oikealla silmällä.
"Kakka?" se kummastelee.