Helmikuu 2000: Stora Enso kertoo ostaneensa yhdysvaltalaisen paperiyhtiön Consolidated Papersin noin 4,9 miljardin euron hintaan. Rutkasti yli pörssikurssin kaupasta pulittaneen yhtiön pääjohtaja Jukka Härmälä myöntää, että hinta tuntuu "verrattain korkealta". Hän uskoo kuitenkin, että hinta osoittautuu ajan kanssa "verrattain kohtuulliseksi".
Elokuu 2002: Stora Enso kertoo maksaneensa Consolidated Papersista liikaa ja tekee kaupasta taseeseensa yli miljardin euron alaskirjauksen. Syyskuu 2007: Jouko Karvisen komentoonsa ottama Stora Enso myy Amerikan-ostoksensa 1,8 miljardilla eurolla.
Talvi 2008: Valtionyhtiöistä vastaava ministeri Jyri Häkämies syrjäyttää vuorineuvos Härmälän Outokummun hallituksen puheenjohtajan paikalta ja antaa ymmärtää, että lähtö liittyy juuri tähän yrityskauppaan ja johonkin muuhunkin. Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen puolestaan tukee Härmälää.
Tapaus Stora Ensosta ja etenkin Kemijärven sellutehtaasta on puhuttu Suomessa syksystä lähtien ehkä enemmän kuin ikinä yhdenkään muun yksittäisen tehtaan kohtalosta. Soppa sai Härmälästä aivan uuden lisämausteen.
Uusi keskustelukierros on paikallaan, sillä Härmälän valtakaudella tehdyn epäonnistuneen jättikaupan yhteyttä Kemijärven ja Summan tehtaiden sulkemiseen on kyllä ahkerasti arvuuteltu, mutta ei kunnolla pengottu. Härmälän aikana yhtiö lisäksi möi voimalansa ja metsänsä. Kaikki nämä olivat aggressiivisena yritysjohtajana tunnetun Härmälän tyyliin sopineita ratkaisuja. Vaikka kysymys on jälkiviisaudesta, Kemijärven ja Summan sulkemispäätökset nostivat Stora Enson lähimenneisyyden uudelleen esille laajemminkin.
Miljardien eurojen tappioihin päättynyt ostosmatka rapakon taakse olisi syytä kaivella pohjamutia myöten. Taitaa vain olla liikaa odotettu pörssiyhtiöstä. Joka tapauksessa selvitys tekisi oikeutta yhtiön osakkeenomistajille ja lähtemään joutuville työntekijöille. Se tekisi oikeutta myös Jukka Härmälälle, sillä hänen ammattitaitonsa on saatettu kyseenalaiseksi. Asia kiinnostaa myös veronmaksajia, sillä valtio omistaa yhtiön äänivallasta yhteensä noin 40 prosenttia. Kilometritehtaalle joutuvien kannalta ei ole liikaa vaadittu, että heille oltaisiin potkujen syistä viimeisen päälle rehellisiä.
Härmälän näpäytys on Häkämiehelle ja kokoomukselle kätevä keino yrittää helpottaa hallituspuolueen ahdinkoa tekemällä vuorineuvoksesta syntipukki. Työ- ja elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen antama tuki Härmälälle taitaa olla piikki kokoomukselle, ettei Kemijärveä olisi suljettu jos Pekkarinen vastaisi yhä valtionyhtiöistä ja jos Härmälä olisi Stora Enson johdossa. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että Consolidated Papersin oston aikaan valtion omistajapolitiikka oli SDP:n Erkki Tuomiojan vastuulla.
Härmälä on saanut tukea paitsi Pekkariselta ja Heinäluomalta myös Paperiliiton entiseltä puheenjohtajalta Jarmo Lähteenmäeltä. Hän sanoi Kauppalehdessä, että "nyt lyödään väärää miestä".
Yksinkertainen laskutoimitus kertoo, että Stora Enso olisi ottanut Amerikan-kaupasta takkiinsa noin kolme miljardia euroa. Talous-Sanomat laski kuitenkin viime syksynä, että yhtiö hukkasi peräti viisi miljardia euroa, koska myynnistä saadut 1,8 miljardia euroa kuluivat saneeraukseen, lisäinvestointeihin ja rahoitukseen.
Jos viiden miljardin euron tappio pitäisi paikkansa, se olisi Suomen taloushistorian suurin hukkareissu. Siitä on keskusteltu todella vähän verrattuna siihen, kuinka paljon ja aivan aiheesta kohistiin Soneran neljä miljardia euroa maksaneesta, kuplaksi osoittautuneesta umts-kaupasta Saksassa.
Soneran Saksan-seikkailuja ja Stora Enson tappiollista Amerikan-kauppaa ei voi suoraan rinnastaa toisiinsa. Siinä missä Sonera osti Saksasta pelkkää ilmaa, Stora Enso sai Yhdysvalloista ja Kanadasta sentään paljon rautaa, osin kyllä museorautaa. Pian kaupan jälkeen Pohjois-Amerikan markkinat kääntyivät jyrkästi alaspäin ja terroristit iskivät WTC:n kaksoistorneihin runsas vuosi myöhemmin.
Stora Ensolla oli siis Amerikassa myös huonoa tuuria, mutta sortuiko se myös huonoon harkintaan? Ei ole oikein, että asia jäisi Häkämiehen esittämien vihjailujen varaan. Sitä paitsi Härmälä väittää Häkämiehen perustelleen lähtöpasseja Outokummun hallituksen johdosta poliittisilla syillä. Häkämies on taas kiistänyt tämän.
Politiikassa puhutaan paljon, ja vastuu siirtyy usein kuuntelijalle. Silloin kun mukaan koplautuu suuria taloudellisia ja muita arvoja, asioiden selvittelyä ei pitäisi jättää vain puheiden varaan. Sen verran politiikan ja talouden herrat ovat velkaa Kemijärven ja Summan duunareille.