Jouko Karvinen on pannut metsäyhtiö Stora-Ensossa tuulemaan. Moni entinen pomo ja rakenne ovat saaneet tai saavat mennä. Mullistukset tuskin jäävät nyt nähtyyn.
Metsäteollisuuden jätteihin kuuluvassa Stora-Ensossa tapahtui vahdinvaihdos viime huhtikuun alussa, kun pitkäaikaisen toimitusjohtajan Jukka Härmälän tilalle nousi metsäteollisuuden ulkopuolelta diplomi-insinööri Jouko Karvinen.
Jo ennen kesää Karvinen ilmoitti, että muutoksia tulee. Hän kertoi, että yritys irtautuu sellaisista liiketoiminnoista, jotka eivät nosta yhtiön arvoa tai jotka sopivat huonosti yhtiön strategiaan. Investoinnit puolestaan suunnataan liiketoimintoihin, joista arvon lisäystä on saatavissa.
Härmälä jäi lopullisesti pois Stora-Enson palkkalistoilta elokuun lopussa, eikä mennyt kuin viisi päivää kuin Karvinen iski pöytään yhtiön rajun uudistamissuunnitelman. Yhtiön neljä tulosryhmää muutetaan kahdeksaksi erilliseksi liiketoiminta-alueeksi, ja viisi uutta johtajaa nousee näitä vetämään.
Tilinpäätökseen Karvinen rysäytti 1,3 miljardin euron alaskirjaukset. Se kertoo, että yhtiö on kuluttanut kovasti liikaa rahaa omaisuuteen sen tuottoon nähden.
Jokainen uusi johtaja tuo aina jonkin muutoksen mukanaan. Karvisen operoinnissa on kuitenkin kyse paljon enemmästä kuin vain puumerkin piirtämisestä. Myllerrys on melkoinen ja herättää kysymyksen, oliko yhtiö Härmälän aikana vajonnut pysähtyneisyyden tilaan. Ei sentään ihan niin.
Todennäköisesti Härmäläkin olisi asetellut yhtiön palikoita uuteen järjestykseen, jos olisi jatkanut. Uuden johtajan on kuitenkin usein helpompi tehdä vaadittavat uudistukset -- ja nähdä niiden tarpeet. Selvästikään Härmälän johdolla saatu kannattavuus ei kuitenkaan tyydyttänyt Karvista.
Härmälän kaudella tapahtuikin muutamia selviä virheliikkeitä. Hän itsekin on antanut ymmärtää, että vuosituhannen vaihteessa tapahtunut Consolidated Papers -yhtiön osto Pohjois-Amerikasta meni metsään. Toinen harhaisku oli yhtiön vesivoimaloiden myynti Fortumille. Nousevan sähkönhinnan aikana laitokset ovat olleet uudelle omistajalle rahantekokoneita.
Neljän tulosryhmän muuttaminen kahdeksaksi liiketoiminta-alueeksi selkeyttää yhtiön rakennetta siinä mielessä, että tappiollisia toimintoja on nyt vaikeampi upottaa voitollisten sisään. Jokaisen liiketoiminta-alueen, esimerkiksi Pohjois-Amerikan, pitää tästä eteenpäin näyttää kykynsä ja kyntensä. Jako kahdeksaan on eduksi myös siinä tilanteessa, että yhtiö haluaa päästä joistakin osistaan eroon. Tällaisestahan Karvinen on vihjannut.
Melkoiseen pyörityksen Karvisen tulo on käynnistänyt myös yrityksen terävimmässä päässä. Jo keväällä yrityksen johtoryhmästä lähti kolme henkeä. Nyt Karvinen veti ylimpään johtajistoon viisi uutta nimeä, muun muassa Oulussa useita vuosia paperitehdasta johtaneen Juha Vanhaisen.
Karvisen räväköistä otteista voi päätellä, että liiketoiminta-alueiden johtajiltakin edellytetään nyt näyttöjä onnistumisista. Samalla Karvinen asettaa kovat paineet myös itselleen. Kun pyöritys on raju, pitäisi sen näkyä koko yhtiön tuloksessa.
Vielä ei ole selvää, mitkä ovat Karvisen päätösten vaikutukset yhtiön työpaikkoihin. Niitä on hänen itsensäkin kertoman mukaan jossakin mitassa tulossa. Pitemmällä jaksolla sen tietysti ratkaisee kunkin liiketoiminta-alueen onnistuminen. Jos yhtiön rakenteiden järjestely on vasta alkua, kuten esimerkiksi sijoituspankki Goldman Sachs jo ennakoi, tulevat henkilöstövaikutukset voivat olla aikamoisia.