Pääkirjoitus

Stora Enso kylvi taas kylmää odo­tus­ta

Heinäkuinen kesäpäivä voi tuntua lämpimältä, mutta Stora Enson työntekijöitä kylmää. Toimitusjohtaja Jouko Karvisen torstainen viesti oli lyhyt ja hyytävä.

Heinäkuinen kesäpäivä voi tuntua lämpimältä, mutta Stora Enson työntekijöitä kylmää. Toimitusjohtaja Jouko Karvisen torstainen viesti oli lyhyt ja hyytävä. Yhtiö menettää Suomessa kaikki ne rahat, jotka se ansaitsee ulkomailla. Siksi tuotannonrajoitusten lisäksi suunnitellaan kapasiteetin pysyvää sulkemista.

Mitä ja missä, sitä yhtiö ei kerro. Aikaraja kuitenkin on olemassa: tämän vuoden kolmas neljännes. Siis jossain vaiheessa viimeistään syyskuuhun mennessä tiedetään, missä kirves heilahtaa.

Markkinoiden analyytikot palkitsivat yhtiön tulosjulkistuksen pörssikurssien nousulla. Mutta aika monta unetonta yötä vietetään nyt niissä taloissa, joihin leipä tulee Stora Ensolta. Inhimillisesti katsoen tällainen tiedotustapa on erittäin tylyä.

Pörssiyhtiöillä on tietysti tiedottamisesta omat sääntönsä, ja vaikea näitä asioita pehmeästikään on hoitaa. Suomalaisen metsäteollisuuden alasajossa nähdään pian jälleen uusia näytöksiä. Pahimmassa vaarassa lienevät nyt jotkut itäsuomalaiset yksiköt - esimerkiksi Uimaharjun sellutehdas on jo lomautettu toistaiseksi - mutta ei tässä menossa varmuutta ole enää kellään.

Miinuksella oli torstain tuloksissa myös Metsäliitto-konserni, joka sekin puhui tehostamisesta ja rakenteiden uusimisesta. Suomeksi sanottuna tämä lähes aina tarkoittaa työpaikkojen vähentämistä.

Harvoin kuitenkaan suomalaisen metsäteollisuuden ongelmia on alleviivattu niin vahvasti kuin Karvinen teki torstaina. Yhtiö sanoo säästäneensä hankintakuluissa yli 80 miljoonaa euroa ennen muuta käyttämällä muuta kuin suomalaista puuta. Globaalilla yrityksellä ei siis ole varaa operoida Suomessa.

Etelä-Amerikassa sen sijaan on, ja Ruotsissakin. Kalliin euron ja halvan kruunun yhdistelmä saa suomalaistehtaat laahaamaan vertailussa vielä syvemmällä kuin muuten tapahtuisi.

Tämän kaiken myötä Suomessa on entistäkin suurempi kiire miettiä uusia tapoja työn ja toimeentulon saamiselle metsästä. Energiakäyttö ja puurakentaminen lienevät parhaat vaihtoehdot, ellei metsäteollisuus tuotekehittelyssään pysty saamaan todellisia uusia aluevaltauksia, älypaperin kaltaisia erikoistuotteita, joissa raaka-aineen hinta ei ole niin ratkaiseva.

Ne eivät silti ehdi auttaa niitä Stora Enson työntekijöitä, joille tästä on tulossa viimeinen kesä yhtiön leivissä.

paakirjoitus@kaleva.fi