Suomessa on siirrytty estottoman kielteisyyden, parjaamisen ja törkypuheiden aikakauteen. Nettikansa ei vuosien varrella ole viisastunut samaa tahtia älykkäiden laitteiden kanssa.
Aivan tavallinen uutinen voi saada verkkolehdessä peräänsä kommentoinnin sarjan, jossa sanoja ei säästellä. Aiheen herkkyydestä riippuen palautetta voi tulla vyörynä.
Ärsytyskynnys on alhainen ja nettihaukat ovat valmiina syöksymään korkealta ja kovaa antaessaan kitkerää palautetta asiasta kuin asiasta.
Parhaassa tai pahimmassa tapauksessa samat henkilöt, trollit, surffailevat useilla saiteilla eri nimimerkillä, kiistelevät itsensä kanssa ja saavat kuvitteellisen keskustelun roihahtamaan.
Asiallisen ja rakentavan vuoropuhelun sijaan haaskahaukat odottavat sormet näppäimistöllä päästäkseen nälvimään, levittämään ennakkoluuloja, puhumaan asian vierestä ja ohi.
Mikä tätä kansaa riivaa? Rehellisiksi, rehdeiksi ja reiluiksi ongelmanratkaisijoiksi kehutut suomalaiset osoittautuvat netin suojissa ihan joksikin muuksi.
Muista huvituksista on nähtävästi puutetta tai joutoaikaa on yksinkertaisesti liikaa. Tai sitten mahdollisuus nimettömyyteen tekee varkaan ja mopo karkaa käsistä. Aidan takaa huudellessa voi olla aina vähän räväkämpi.
Kommentoinnin tasosta välittyy pimeistä koloista ryömivä ihmislaji, joka halua levittää epäsopua ja hämmentää.
Helposti unohtuu, että estottomalla vihapuheella ei ole mitään tekemistä sananvapauden kanssa. Viha on yksiulotteista, rikkovaa ja repivää. Vapauteen sen sijaan kuuluu aina vastuu ja seurausten kantaminen.
Seuraavassa arkipäiväinen esimerkki kielteisyyden dominanssista. Viikonlopun Kalevassa oli sekä lehdessä että nettisivulla juttu siitä, että sähköveron alennus etenee eduskuntaan.
Uutista on Oulun seudulla odoteltu, sillä toiveena on Microsoftin parinsadan miljoonan euron investointi kaupunkiin. Konesalien sähköveron alennus ei ole poliittisesti erityisen kiistelty aihe, sillä maahan halutaan lisää Googlen kaltaisia mittavia datakeskusinvestointeja.
Neutraalisti kirjoitettu uutinen ei kirvoittanut erityisen roisia palautetta, sillä vain parikymmentä kommenttia päätyi suoraan roskiin.
Valtaosa jutun noin 120:stä läpi menneestä kommentista oli sävyltään arvostelevia. Kyseessä ei kuitenkaan ollut varsinaisesti rakentava kritiikki.
Tukkimiehen kirjanpito osoitti, että kolme neljäsosaa kommentaattoreista suhtautui asiasisältöön tai sen esittäjään irvaillen, epäillen, kielteisesti tai naljailevasti. Pieni vähemmistö jäi puolustamaa asiaa tai suhtautui neutraalisti.
Avoimilla keskustelufoorumeilla ihmiset valittavat törkypuheen määrää. Ylimääräisen mölyn yli etsitään vertaisryhmiä ja vaihdetaan kokemuksia.
Moderaattoreilta on lupa odottaa ja vaatia käsittelyä ja törkeyksien poistoa. Ei riitä, että rakentaa Pandoran lippaan, vaan arkun sisällöstä pitää kantaa vastuu. Rasiat voidaan myös sulkea, sillä joutavaa loanheittoa ei jää kukaan kaipaamaan.
Sivistyneen keskustelukulttuurin eleganssiin kuuluu, että suoraan sanominen ei vaadi alatyyliä tai herjausta. Kansanperinne on täynnä osuvaa, oivaltavaa ja älykästä taiturointia.
Etukäteismoderointi on keino pitää nettikeskustelu aisoissa. Rekisteröityminen edistää asiaa. Printissäkään ei julkaista nimimerkistä huolimatta tekstejä, joiden tekijä ei ole toimituksen tiedossa. Jälkimoderointi sen sijaan on tietoista vastuun välttelyä ja tekopyhyyttä.
Pitkin matkaa on ihmetyttänyt perusteet, joiden mukaan kansalaiskeskustelussa pitäisi saada olla höllemmät rajat. Senkö takia, että kaiken maailman tyypit voivat huoritella tai levittää antisemitismiä vaihtoehdon nimissä?
Asiallisen moderoinnin ja rekisteröinnin ohella nettikansan voi valjastaa valvomaan yhteisöään. Maailmalta on tarjota malleja, joissa esimerkiksi hyvät nettikirjoittajat palkitaan virtuaalisesti. Heillä puolestaan on erilaisin tykkäyksin ja peukutuksin mahdollisuus puuttua asiattomuuksiin.
Vaihtoehtoja on pilvin pimein, jos vain halutaan.