Taas tänään se tapahtuu. Druidit kokoontuvat talvipäivän seisauksen seremonioihinsa.
Edellisen suuren seisauksen, kesäpäivän seisauksen, rituaalit olivat mennä myttyyn heidän päätemppelinään pitämässään Stonehengessä Etelä-Englannissa.
Maan merkittävimmän esihistoriallisen muistomerkin vartijat eivät selvästikään itse edusta länsieurooppalaista uussamanismia, koska päättivät mennä lakkoon juuri kesäpäivän seisauksen alla.
Se merkitsi suunnilleen samaa jos meillä kaikki joulujumalanpalvelukset peruutettaisiin. Stonehengeen ei ollut pääsyä edes druideilla.
Pikaneuvottelut tuottivat tuloksia. Niinpä kuuman iltapäivän paahteessa juhannusviikolla, mutta auttamattomasti tunteja liian myöhään, suuren salaperäisen kivilatomuksen viereisellä valtatiellä tehtiin ällistyneitä pikajarrutuksia.
Ei voinut olla totta! Valkokaapuiset druidit olivat koolla keskellä Stonehengeä!
Vain linnut ohittivat
Kaikkialle levittäytyneet japanilaiset turistit olivat luonnollisesti ehtineet ensimmäisinä paikalle kameroineen ja päivänvarjoineen, mutta meitä muitakin uteliaita ihmettelijöitä riitti.
Yhdistelmä Stonehenge ja druidit on luoksepääsemättömämpi rituaali kuin vaikkapa katolinen keskiyön messu protestantille. Protestantillakin on pääsy katedraaliin, mutta kuun temppeliksikin nimettyä druidien pääpyhäkköä ja kulttikeskusta Stonehengeä kiersi matalan vallin tuntumassa köysiaita, jonka sisäpuolelle oli asiaa druidien lisäksi vain kottaraisen näköisillä mustilla linnuilla.
Mustat linnut istuskelivatkin kadehdittavilla aitiopaikoillaan Stonehengen kivikehien huipulla ja tarkkailivat paasien nokasta, mitä sisemmän kehän ja sen keskellä olevan laakean kiven eli alttarin äärellä puuhattiin.
Kenelläkään ei ollut tarvetta selostaa druidien rituaalia, mutta etäältä, köysien takaa, katsottuna seremoniat muistuttivat toisaalta meidän kirkkojemme ehtoollista, toisaalta rippijuhlaa.
Valkokaapuiset druidit, joiden joukossa oli kaikenikäisiä miehiä ja naisia, söivät ja joivat - mutta juhlavasti, rituaalinomaisesti. He eivät selvästikään olleet millään piknikillä.
Helle uuvutti nuorimpia ja vanhimpia. Joku iäkäs druidinainen istuskeli muista erillään kivipaaden varjossa, johon oli siirretty kärryissään nukkuva druidivanhempien vauva.
Ilman auringonlaskua
Seremonian keskeisimpinä hahmoina liikkuivat nuoret seppelpäiset neidot, joiden johtohahmolla oli muista poiketen kullanvärinen kaapu.
Juhlamenot eivät kestäneet ikuisuuksia, vaan arvokas ryhmä vaelsi määrätietoisena kulkueena kohti nykypäivää, mikä käytännössä tarkoitti parkkeerausaluetta, hajaantui ja sulautui tavallisten turistien laumaan puikkelehtiessaan asuntovaunuihinsa.
Druidien pääpyhäkön puolen vuoden tärkein seremonia oli ohi.
Kulkueeseen osallistuneiden arvoituksellista ilmeistä ei ollut mahdollista lainkaan lukea, kuinka paljon heitä harmitti se, etteivät he päässeet näkemään, miten kesäpäivän seisauksen aurinko laski yöllä kivien numero 22 ja 23 väliin, mikä olisi kuulunut ehdottomasti asiaan.