Joensuulainen Stella esiintyy
tänään perjantaina ravintola
Foxiassa, Oulussa.
Stellan musiikki kumpuaa Pelkääjän paikalla -kakkoslevyllä väkevistä tunnetiloista. Arktista ja hyytävää, mutta samalla tunnelmallista kitarapoppia soittavan yhtyeen laulujen tekijä ja kitaristi Janne Sivonen paljastaa, että hän haluaa levyn yhdessätoista laulussa kuvata ihmiset paljaina ja alastomina.
"Koetan lauluissani kuvata juuri sitä hetkeä, jolloin jokin asia tapahtuu. Silloin kukaan ihminen ei ole analyyttinen vaan oikeasti läsnä, ja silloin hän reagoi asioihin ilman sosiaalista naamaria", Sivonen filosofoi.
Yhtyeen lauluntekijä paljastaa, että auki oleminen tuo teksteihin niin vahvuutta, kuin tietynlaista naiiviutta. Viimeisen kerran (vierekkäiset paikat taivaasta) -laulussa yhtyeen lyyrinen paatos äityy samoihin sfääreihin, kuin The Smithsin surullisessa There´s A Light That Never Goes out -balladissa, tai kaksoisitsemurhasta kertovasta Eppu Normaalin rynkytyksessä Tähdenlennon tiellä.
Laulun idean Sivonen kertoi syntyneen vuosia sitten, kun hän oli mukana tasoristeyksessä auton kanssa kolaroineessa junassa.
"Vuosien päästä kehittelin tuohon tapahtumaan liittyen tarinan, joka olisi voinut johtaa kyseiseen onnettomuuteen. Laulun ihmiset kokevat aikuistumisen vaikeaksi, ja pelkäävät tulevaisuutta. Tekstin voi mieltää myös ihan vain vertauksena vahvalle omistautumiselle ja heittäytymiselle hetkeen toisen ihmisen kanssa", Sivonen arvelee.
Stellan musiikillisiksi vaikuttajiksi Sivonen nostaa U2:n, Radioheadin ja Kentin.
"Pyrimme tekemään ison kuuloisen levyn, joka olisi soundeiltaan etäinen ja kuulas, mutta ei liian tukkoon soitettu", kitaristi tarkentaa.
Niin Sivonen kuin yhtyeen laulaja Marja Kiiskilä kertovat, että yhtyeen soundin syntymiseen vaikutti kokeilunhalu ja se, että yhtyeellä oli riittävästi aikaa väsätä levynsä.
"Me paiskimme hommia ihan hulluna, ja pyrimme levyä tehdessämme myös välttämään kaikenlaisia kompromisseja", Kiiskilä lisää.
Kolean kauniiseen ääni- ja tekstimaailmaan laulajatar on tyytyväinen.
"En ikinä laulaisi levyllistä, saati kahta, joiden biisien takana en pystyisi sataprosenttisesti seisomaan. Eläydyin lauluihin vahvasti, eikä se ollut edes vaikeaa, koska Jannen sanoitukset ovat niin hienoja ja koskettavia."
Laulajatar Kiiskilä kertoo, että joensuulaisessa rockilmapiirissä on aina vallinnut kova tekemisen meininki. Hän kertoo, että bändit elävät kaupungissa hyvässä sovussa keskenään, ja lainaavat treenitiloja tai soittokamoja toisilleen aina tarpeen tullen.
"Kotikaupunki ei ehkä erityisesti kuulu soundissa, mutta se periksiantamaton työmoraali ja itselle nauraminen voi hyvinkin olla joensuulaista perua", Marja Kiiskilä nauraa.
