Yhtyeen vahva ja tietyllä tapaa vakavahenkinenkin mainstream ponnistaa kuitenkin jazzin ydinmehusta ja muusikoiden osaamisen taso on korkea. Kaliforniassa 1995 perustettu ryhmä kykenee rikkaaseen ja herkkäänkin ilmaisuun originaalisävellysten parissa.
Trion basisti Steve Kershaw on englantilainen, kitaristi Mads Kjolby Olesen tanskalainen ja rumpali Petter Svärd ruotsalainen. Yhtyettä vahvisti venäläinen isä-poika -pari, aistikas pianisti Leonid Vintskevich sekä alttoa ja sopraanoa soittava Nickolai Vintskevich.
Kvintetiksi laajentunut ryhmä on juuri ollut Euroopan turneella ja tiensä muusikot ovat yhyttäneet pari vuotta sitten juuri Kaamosjazzeilla.
Laajemmalla kokoonpanolla soitto tuntui saavan vielä enemmän syvyyttä tulkintaan. Esimerkiksi Nickolain lähes meditatiivinen työstö sopraanolla vei musiikin pohdiskelemaan elämän perusasioita.
Klassista jazzlankkua
Ylipäätään lauantaina estradille osuneet ryhmät tuntuivat työstävän musiikkiaan pari piirua vakavammalta ja modernimmalta pohjalta, vaikka esimerkiksi mainiosti soittanut Aaho punnersi laulaja Tiina Niskasen kanssa vereviä standardeja.
Samalla lailla standardien parissa liikkui odotettu pianistivieras Valto Laitinen, jonka eloisa kvartettisoitto pisti kasaan sellaisia ikivihreitä kuin Take the A train tai April in Paris.
Vaikka Laitistakin oli ilo kuunnella, tiukemmalla otteella musiikkiaan työsti mississippiläinen kitaristi Steve Blailock, jonka tukena oli oivallinen basisti Wade Mikkolan trio.
Blailock soittaa klassista jazzlankkua ja ote sekä soundi on hienon kuuloinen. Eikä ihme, sillä hän on aikanaan saanut oppia muun muassa Joe Passilta, Barney Kesseliltä ja Herb Ellisiltä. Pisteenä iin päällä oli viehko englantilaisyntyinen tumma laulajatar Hannah Wilson.
Rytmimusiikin vedolla
Blailockia olisi mielellään kuullut enemmänkin, samoin kuin Stekpannaa, mutta Kaamosjazzien monet areenat pakottavat tiukkoihin aikatauluihin ja artistit ovat ryntäämässä seuraavalle keikalle johonkin toiseen isoon hotelliin.
Kaamosjazzeista voi ensimmäisen kokemuskerran perusteella sanoa, että festivaali on toimiva. Ylipäätään on tietysti hieno asia, kun yhden matkailusta vahvasti elävän kunnan majoitus- ja ravitsemustilat täytetään kokonaiseksi viikonlopuksi muutoin niin hiljaisena aikana - ja mikäs parempaa, kun tämä kaikki tehdään hienon rytmimusiikin vetovoimalla.