Itä-Saksan turvallisuusministeriö, Ministerium für Staatsicherheit eli Stasi oli kylmän sodan tehokkaimpia ja pelätyimpiä vakoiluorganisaatioita. Stasi hoiti sekä kotimaan urkinnan että ulkomaisen vakoilun.
Stasi oli periaatteessa alistettu DDR:n ministerineuvostolle, mutta se toimi kuin valtio valtiossa.
Paremminkin se oli hallitsevan kommunistipuolueen SED:n käsikassara tai kuten puolue itse sanoi "sen kilpi ja miekka".
Stasin toiminta oli maan väkilukuun (16 miljoonaa) suhteutettuna erittäin laajaa. Organisaatiolla oli Berliinin murtumisen aikoihin 91 000 virallista työntekijää ja lisäksi epälukuinen määrä niin sanottuja "epävirallisia työntekijöitä".
Viimeksi mainittujen lukumääräksi arvioidaan lähteestä riippuen 100 000--300 000 ihmistä, joukossa oli paljon ulkomaalaisia, myös suomalaisia. Joka 50. itäsaksalainen työskenteli tavalla tai toisella Stasille.
Kaikki ulkomailta tulleet puhelut kuunneltiin, kirjeet avattiin. DDR:n sisällä Stasi yritti pitää yllä ideologista puhtautta. Kaikilla isommilla työpaikoilla oli Stasin yhteysmies, samoin useimmissa yhdistyksissä. Stasin kätyrit tekivät uutterasti työtä raportoiden varsinkin poliittisista mielipiteistä.
Saksalaisella tehokkuudella Stasi keräsi valtavan arkiston raportteja yksityisistä ihmisistä, puolueista ja muista organisaatioista. Pelkästään itäsaksalaisia urkittavia oli yli viisi miljoonaa eli kuta kuinkin joka kolmas maan kansalainen.
Stasin organisaatio oli monipolvinen. Ulkomaanvakoilua hoiti oma osasto nimeltään Hauptverwaltung Aufklärung (HVA), jonka johtajana oli 31 vuoden ajan legendaarinen Markus Wolf. Hän oli Stasin johtajan eli turvallisuusministerin viransijainen. Wolfin suurin saavutus oli Günter Guillaume -nimisen agentin ujuttaminen Länsi-Saksan liittokanslerin Willy Brandtin läheiseksi avustajaksi.
Kun kuvio paljastui, joutui Brandt eroamaan liittokanslerin paikalta.
Stasilla oli olemassolonsa (1950--1989) vain kolme johtajaa, sillä Erich Mielke veteli lankoja vuodesta 1957 aina syksyyn 1989 saakka.
Kun Berliinin muuri murtui, tuli Stasin väelle kiire hankkiutua eroon kiusallisesta todistusmateriaalista. Valtava määrä arkistopaperia ehdittiin panna silppureiden läpi, ennen kuin tuhoaminen saatiin pysäytettyä.
Jäljelle jäänyttä silppua on liimattu yhteen kuin suurta palapeliä.
Pelastetut arkistot on koottu Berliiniin virastoksi, jolla on komea saksankielinen nimi: Amt des Bundesbeauftragten für die Unterlagen des Staatsicherheitsdienstes der ehemaligen DDR. Kansan suussa sitä kutsutaan yleensä ensimmäisen johtajansa mukaan Gauck-virastoksi. Gauck-virastosta voivat halukkaat käydä lukemassa itseään koskevat kansiot.
Ulkomaantiedustelun asiakirjat puolestaan ajautuivat CIA:n käsiin.
Tämä niin sanottu Rosenholz-arkisto on yhä Atlantin tuolla puolen.
Yhdysvallat on tosin lähettänyt useille länsimaille nimilistan ihmisistä, jotka avustivat DDR:n ulkomaanvakoilua.
Suomelle lähetetty lista tunnetaan Suojelupoliisin entisen päällikön Seppo Tiitisen mukaan "Tiitisen listana". Sitä ei ole julkistettu.