Loka-marraskuussa 1989 sadat sihteerit repivät Berliinissä Itä-Saksan turvallisuuspoliisin Stasin päämajassa ja kymmenissä piirikeskuksissa asiakirjoja. Stasin johtajat tietävät maan lopun lähestyvän, siksi jäljet yritetään peitellä saksalaisella tarkkuudella.
Asiakirjoja repinyt sihteeri ei runsas kaksikymmentä vuotta sitten arvannut, että hänen repimiään papereita kootaan vielä tänäänkin. Ja jos nykyinen työvauhti jatkuu, ei seuraavankaan parinkymmenen vuoden kuluttua kaikkea hävitettäväksi ajateltua aineistoa ole vielä pelastettu.
Itä-Saksan pelätyn valtionturvallisuuselimen Stasin ongelma oli, että se oli tehty kokoamaan ja arkistoimaan aineistoa, ei hävittämään sitä. Paperisilppureita oli siksi vain vähän. Kun papereita alettiin todella hävittää, silppurit hajosivat heti laakerit punaisina hehkuen.
Sitten papereita alettiin repiä käsin paperisiin jätesäkkeihin. Yksi sihteeri repi A4-arkin kahtia, toinen neljään kappaleeseen, kolmas kahdeksaan. Tärkeä paperi revittiin aivan pieniin paloihin.
Sihteerit repivät vuoden 1989 lopulla ensin Stasin luvalla, mutta myös myöhemmin eri kansalaispiirejä edustaneiden niin sanotun pyöreiden pöytien siunauksella ahkerasti 16 000 jätesäkkiä täyteen asiakirjasilppua.
Viimeisen 15 vuoden aikana sadat naiset ovat koonneet käsin 400 säkin silput takaisin Stasin asiakirjoiksi. Mutta näiden vuosien aikana on aineistosta ehditty koota vasta 2,5 prosenttia.
Tiedonnälän tyydyttämiseksi hieman nykyistä nopeammin Stasin jälkeensä jättämiä arkistoja hoitava viranomainen järjesti EU:n laajuisen urakkakilpailun. Sen voitti Saksan yksi tunnetuimmista tutkimuslaitosten yhteenliittymistä, Fraunhofer Institut.
Sen idea on yksinkertainen. Säkki avataan, paperit otetaan kerroksittain ja lajitellaan laatikoihin värin perusteella. Sitten laatikko kerrallaan paperinpalat skannataan nopealla skannerilla tietokoneelle. Lopulta tietokoneen ohjelma käsittelee palasia kuin palapeliä eli etsii muodon, värin ja monen muun tekijän perusteella yhteenkuuluvat osat yhteen.
Lue lisää sunnuntain Kalevasta!