Supon tiedossa on, ketkä suomalaiset ovat toimittaneet tietoja DDR:n vakoiluorganisaatiolle Stasille. Nimilista paljastuu ennen pitkää. Parempi olisi julkistaa se viivyttelemättä, jotta arvuuttelu loppuisi.
Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ben Zyskowicz vaati torstaina Kalevan haastattelussa Supoa julkistamaan DDR:n vakoiluorganisaation Stasin kanssa yhteistyötä tehneiden suomalaisten nimet. Vaatimusta voi kannattaa siksi, että se on kohtuullinen asiassa tapahtuneiden uusien käänteiden jälkeen ja siksi, että on vain ajan kysymys, milloin lista putkahtaa julkisuuteen tavalla taikka toisella.
Mitä pikemmin se tulee julkiseksi, sitä parempi. Asian ympärillä vellova arvuuttelu on haitaksi julkaisemattomuuspäätöksen tehneille päättäjille ja niille henkilöille, joiden nimet pyörivät ehkä aiheetta keskustelussa. Stasi-listasta on tullut niin iso möykky kansalliseen lähihistoriaan, että sitä on pakko keventää, eikä siihen ole muuta keinoa kuin oikea tieto.
Listalla olevat tunnistavat varmaankin itsensä, ja heitä painaa jatkuva huoli siitä, mitä tapahtuu. Myös heidän kannaltaan olisi lopulta helpompaa päästä kertomaan julkisesti tuolloisista vaikutteistaan.
Avautuneiden arkistojen perusteella Stasilla oli noin 35 suomalaista yhteyshenkilöä 1969-1988. Supolla on heistä henkilökorttien ja koodien perusteella lista, jonka Supon silloinen päällikkö Seppo Tiitinen sulki kassakaappiinsa keskusteltuaan asiasta presidentti Mauno Koiviston kanssa. Sen jälkeen luettelo on kantanut julkisuudessa myös Tiitisen listan nimeä.
Yksi tai ilmeisesti useampiakin vuotajia on ollut tai on yhä töissä ulkoministeriössä. Arvuutteluissa liikkuu monia nimiä, osa ilmeisesti syystä, osa syyttä. Ulkoministeriön papereiden päätyminen DDR:n vakoiluorganisaation käsiin on taannut sen, että samat tiedot ovat kulkeutuneet edelleen Neuvostoliiton KGB:lle.
Zyskowicz huomauttaakin, että koodien takaa löytyvät ihmiset ovat kiistattomasti syyllistyneet lainvastaiseen toimintaan ja salaisten asiakirjojen luovutukseen ulkomaiselle tiedustelupalvelulle. Se pitää paikkansa. Jos kyseessä on tavallinen eikä törkeä vakoilu, teot ovat rikosoikeudellisesti vanhentuneita. Silti kansalaisilla pitäisi olla mahdollisuus keskustella niiden laadusta ja laajuudesta. Suomen historiaan ei saa jäädä mustia pisteitä.
Mitä ilmeisimmin Zyskowicz on oikeassa epäillessään, että muiden listalla olevien henkilöiden tekemisiä Stasin kanssa ei ole tutkittu yhtä tarkoin kuin Alpo Rusin ja hänen edesmenneen veljensä Jukka Rusin yhteydenpitoa itäsaksalaisiin. Kohtuullista olisikin, että eduskunnan perustuslakivaliokunta perehtyisi Supon Stasi-aineistoon. Silloin sillä olisi mahdollisuus vertailla puolueettomasti, onko suomalaisia kohdeltu vakoilututkimuksissa tasapuolisesti.
Ilmeisen kiinnostunut Stasi on ollut myös SDP:n toiminnasta. Voi jopa olla, että sen toimeksiantajana on ollut KGB. Neuvostoliiton kommunistinen puolue piti sosiaalidemokraatteja kaikkialla aatteellisina kilpailijoinaan. Muun muassa länsimaiden sosiaalidemokraattien tyyni tapa tyytyä vapaiden vaalien tuloksiin osoitti NKP:n mielestä pahimmanlaatuista luokkasopuilua.
Stasille luovutettujen asiakirjojen joukosta on löytynyt niin paljon SDP:n materiaalia, että puolueen toimistossa on hyvinkin voinut olla Stasin myyrä tai myyriä. Jos hän tai he vaikuttavat yhä Suomen politiikassa, asia on huolestuttava. Kansalaisilla tulisi olla oikeus arvioida heitä sitä taustaa vasten.