Oulu Suojelupoliisin kuulusteli Stasi-juttuun kaikkiaan 27 todistajaa, joista kymmenen on entisiä Stasin upseereja ja loput joko ulkoministeriön entisiä tai nykyisiä virkamiehiä tai metsäteollisuuden keskusliiton entisiä johtajia tai työntekijöitä.
Todistajakuulusteluista kertyi käännöksineen kaikkiaan 375 sivua tekstiä, josta lähes kaikki saksalaisten ja johtavien suomalaisten virkamiesten tai virkailijoiden kuulustelut on tehty kysymys-vastaus -metodia hyväksi käyttäen. Tämä kielii siitä, että tutkijat ovat valmistautuneet huolella kuulusteluihin ja kysymykset on saatettu miettiä suuremmalla porukalla.
Ulkoministeriön johtavista virkamiehistä lähinnä asiakirjojen tasoa arvioivat tietopalvelupäällikkö Jyrki Palokoski, professori, ulkoasianneuvos Juhani Suomi, edesmennyt valtiosihteeri Antti Satuli, suurlähettiläs Antti Karppinen ja entinen suurlähettiläs Paavo Rantanen.
Johtavat virkamiehet eivät olleet yksimielisiä asiakirjojen merkityksestä. Tästä seurannut epävarmuustekijä murensi valtionsyyttäjä Jarmo Rautakosken mukaan pohjan syytteeltä törkeästä vakoilusta.
Metsäteollisuuden keskusliitosta asiakirjojen salaisuusastetta pohdiskelevat johtaja Heikki Vuorimaa ja entinen kaupallinen johtaja Martti Korhonen.
Jukka Rusin asiakirjat "keskinkertaisia"
Entiset Stasi-upseerit eivät pidä operaatio Pekkaa normaalina. Peter Kellerin mukaan Jukka Rusi ei koko aikana tajunnut sitä, että asiakirjat menevät tiedustelupalvelulle.
Upseerit myös korostavat, että koska Suomi oli ensimmäinen länsimaa, joka rikkoi (vuonna 1972) niin sanotun Hallsteinin doktriinin ja loi diplomaattiset suhteet DDR:ään, niin tällä ei ollut mitään syytä vaarantaa suhteita Suomeen. Rusin toimittamat asiakirjat arvioitiin korkeintaan keskinkertaisiksi.
Törkeästä vakoilusta epäiltyjen Alpo Rusin kuulustelukertomus on 75-sivuinen ja erittäin vähän julkisuudessa olleen Jukka Rusin on 60-sivuinen.
Myös Jukka Rusi kiistää omassa loppulausunnossaan syyllisyytensä törkeään vakoiluun. Hän kertoo tutustuneensa Stasiin ja sen ulkomaantiedustelun avustajaksi myöhemmin osoittautuneeseen Manfred Radlofiin jo silloin, kun hän olisi Yleisradion palveluksessa 1960-luvun lopulla.
Approbatur
saksan kielessä
Jukka Rusi myöntää välittäneensä asiakirjoja tuntemilleen itäsaksalaisille henkilöille, mutta sanoo toimineensa ilman minkäänlaista motiivia. Sellaisiksi eivät Jukka Rusin mukaan riitä vierailut DDR:ssä, sillä ne olivat 1960- ja 1970-luvuilla hyvin normaaleja tapahtumia sekä poliitikkojen että virkamiesten piirissä.
Lisäksi Jukka Rusi väittää, että ystäväsuhdetta itäsaksalaisiin haittasi alusta alkaen Manfred Radlofin paha alkoholiongelma ja yhteisen kielen puuttuminen. Radlof hallitsi ilmeisesti yhtä heikosti suomen kuin Jukka Rusi saksan. Rusi kertoo kirjoittaneensa saksasta approbaturin ylioppilaskokeessa.
Alkoholilla selitetään asioita myös toisinpäin, sillä Jukka Rusin mukaan myöhemmin yhteyksien ylläpitäjäksi tullut Stasi-upseeri Peter Grimm osasi käyttää hyödyksi hänen alkoholiongelmaa.
Tietojen toimittaminen metsäteollisuuden kauppapoliittisen osaston mapeista oli Jukka Rusin mukaan lähinnä sattumankauppaa, päämäärätiedotonta puuhastelua. Hän ei pidä välittämiään asiakirjoja ja tietoja mitenkään merkittävinä.
KGB-yhteyksiään Valeri Shiloviin Jukka Rusi pitää luonnollisena.
"Kotiryssiä" oli useilla poliitikoilla ja virkamiehillä ja Shilov oli Rusin mukaan ainakin myös Suomen Pankin pääjohtajaksi kohonneen Seppo Lindblomin "kotiryssä".