Eduskuntavaalien vaalitaistelu on ollut poikkeuksellisen rumaa.
Esimerkiksi hallituspuolueet ovat mustamaalanneet muiden puolueiden ilmastopoliitiikkaa. Äänestäjille väitetään, että punavihreät aikovat tuhota Suomen metsäteollisuuden ja viedä paitsi auton pihasta, myös pihvit lautasilta.
Tosimaailma ei ole näin mustavalkoinen: meidän täytyy etsiä kulutuksen, teollisuuden ja energiantuotannon suhteen vähäpäästöisempiä ratkaisuja. Ja myös ohjatusti luopua kaikkein saastuttavimmista vaihtoehdoista.
Tällainen rakennemuutos tuo ongelmia ja epävarmuutta. Toisaalta Suomi on 50 vuoden sisään kokenut sekä kaupungistumisen että digitalisaation tuomat murrokset. Vaikka niiden kanssa on edelleen vakaviakin haasteita, olisi silti liioittelua väittää, että ne olisivat pilanneet Suomen. Ylipäätään murroskaudet ovat välttämättömiä yhteiskuntien kehitykselle.
Painetaan tässä kohtaa jarrua. Tuntuuko sinusta kummalliselta, että tässä kolumnissa stand up -koomikko – eli ammattiurpoilija – toppuuttelee poliitikkojen mustavalkoista kärjistämistä, jossa totuutta on vain mausteeksi?
Minusta tuntuu. Poliitikon ja koomikon yhteiskunnalliset roolit ovat nykyisin nurinkuriset.
Poliitikon tehtävä on kertoa kansalaisille asialliseen ja analyyttiseen sävyyn, miten tulevaisuuden haasteet ratkaistaan. Koomikon tehtävä on kärjistää poliitikkojen sanomisia vastakkainasettelun ja yksinkertaistamisen kautta.
Kun koomikko sanoo, että punavihreät aikovat kieltää hakkuut kokonaan, silloin vastaanottaja (yleensä) ymmärtää, että asia ei faktuaalisesti ole näin, vaan sillä kuvataan tunnetiloja, joita punavihreä politiikka herättää.
Mutta kun pääministeri sanoo saman, silloin kyse on valehtelusta, koska väite ei ole totta ja valtioneuvoston määritelmänkin mukaan ministerien tulee olla rehellisiä kansalaisia.
Likaisen pelin syyt ovat ymmärrettävät. Populismi, jossa politiikkaa tehdään kärjistysten, vastakkainasettelun ja yksinkertaistamisen kautta, on iso ja menestyksekäs trendi. Toimintaympäristön muutos vaikuttaa myös: sosiaalisessa mediassa huomiota saa paljon paremmin kärjistämällä kuin asiallisuudella.
Mutta niin toimivia kommunikaation välineitä kuin komiikan työkalut ovatkin, niiden rajoitteet ovat siinä, että niillä pyritään ihmisten viihdyttämiseen. Ja mitä enemmän poliitikot käyttäytyvät kuin viihdetaiteilijat, sitä viihteellisemmäksi politiikka muuttuu.
Se voi tehdä politiikasta mielenkiintoisempaa, mutta myös paljon pinnallisempaa. Puheen keskiöön nousevat viihteellisimmät aiheet ja puuduttavan tylsät, mutta aidosti tärkeät asiat jäävät täysin vaille huomiota.
Nykyinen kehitys ei ole kenenkään etu. Siksi suosittelen sinua pohtimaan tarkkaan, haluatko todella äänestää ihmistä, jonka päävaaliaseena on muiden virheillä retostelu.
Kirjoittaja on oululainen stand up -koomikko.