Bandiitti, kansanvihollinen, kulakki. Tällaisilla termeillä Stalinin väkivaltakoneisto rajasi Virossa "omat" ja "viholliset". Naiset, lapset ja sairaat kuskattiin vankiloihin, kidutettiin ja lähetettiin edelleen gulagien, vankileirien saaristoon. Totalitarismin mekanismein, pelolla ja kauhulla, murrettiin yhteisön ilmapiiri.
Tämän kohtalon koki ohjaaja Imbi Pajun äiti Aino Paju ja hänen kaksoissisarensa Vaike Tihanen. Juuri 18 vuotta täyttäneet tytöt lähetettiin 1948 Arkangelin oblastiin, Valkoisen meren rannalle, mistä he pääsivät pois 1954.
Vuonna 1949 noin 20 000 virolaista passitettiin Patarein vankilan tai NKVD:n, sittemmin KGB:n pahamaineisen Tallinnan päämajan Pagari 4:n kautta Siperiaan. Vuonna 1941 karjavaunuihin lastattiin 10 000 virolaista.
Historiallispsykologinen dokumenttielokuva Torjutut muistot kertoo kahden sisaruksen kasvukertomuksen stalinismin, neuvostomiehityksen ja -terrorin olosuhteissa, jolloin muistojen torjuminen oli ihmisten ainoa puolustuskeino. Muistianalyysi 60 vuoden taakse purkaa Pajun äidin ja koko Viron kipeää menneisyyttä. Virossa on puhuttu numeroista, mutta ei tunteista, käsitelty historiaa tunteiden tasolla.
"Stalinin järjestelmällä oli niin paha teho, että ihmiset ovat vieläkin hämmentyneitä. Minun äitini ei myöskään ole käsitellyt sitä", kertoo äitinsä painajaisuniin kasvanut Imbi Paju. Dokumentin avulla hän purkaa muistoja kuva kuvalta äitinsä painajaisten ymmärtämiseksi.
Sama tarina
Imbi Paju on yksi tunnetuimmista Viroon kirjoittavista journalisteista. Hän on opiskellut Helsingissä ja työskennellyt sekä Päevälehtin että Postimeesin kirjeenvaihtajana ja käsitellyt yhteiskunnallisesti arkoja teemoja molempien maiden lehdistössä. Hän on tehnyt useita isoja ohjelmia televisiolle.
"Oikeastaan se on antanut mahdollisuuden käsitellä Viron tarinaa toisesta perspektiivistä", Paju pohtii asumistaan osaksi Suomessa. "Kipu olisi muuten liian lähellä."
Paju kokosi 40 tuntia materiaalia neljä ja puoli vuotta kestäneessä projektissa. Aluksi hän halusi kertoa kaiken sen pahan, mitä naisille ja lapsille tehtiin. Nyt tavoite on saada ihmiset ajattelemaan itse. Hän on käyttänyt runsaasti muun muassa Saharin-keskukselta ja Vilnan miehitysmuseosta saamaansa materiaalia. Mielenkiintoisia ovat dokumentin piirrokset, jotka ovat NKVD:ssä tuolloin työskennelleen venäläisen Buldajevin tekemiä.
"Todellakin rakensin sitä kuin palapeliä. Yritän mennä sen äidin kokemuksen taakse", Paju selvittää. Hän toivoo, että dokumentti auttaisi puhumaan. "Että se kasvattaisi ymmärtämystä ja empatiaa, ei pelkästään Virossa, vaan koko Euroopassa. Se on sama tarina."