Venäjän Karjalassa on menossa rujo operaatio, jossa historiaa kirjoitetaan uudelleen poliittisten tavoitteiden tukemiseksi.
Tapaus kertoo surullisella tavalla suunnasta, johon Venäjää viedään.
Venäjän Karjalassa Karhumäen lähellä Sandarmoh-nimisessä paikassa alkoi elokuun lopulla vanhojen joukkohautojen aukaisu. Muistoalueeksi kutsutulla männikkökankaalla ammuttiin ja heitettiin hautoihin vuosina 1937–39 yli 7 000 ”kansanvihollista”.
Teloitettujen joukossa oli yli 800 suomalaista. Heistä merkittävä osa oli tullut Neuvostoliittoon rakentamaan ihanneyhteiskuntaa. Heidän kohtalokseen koitui Stalinin vainoharhaisuus.
Alueen karmea historia tuli tietoon 1990-luvun lopulla. Ison työn hietikkomailla sijaitsevien joukkohautojen löytämiseksi ja uhrien henkilöllisyyksien selvittämiseksi tekivät tutkija Juri Dmitrijev sekä Memorial-järjestö.
Tämänkesäisillä kaivajilla oli muita tavoitteita kuin Stalinin joukkomurhien tarkempi selvitys. Liikkeellä oli Venäjän sotahistoriallinen seura. Sen toiminnan tavoitteeksi on kirjattu venäläisten yhdistäminen tutkimaan sotilashistoriaa ja tuon historian vääristelyn torjunta.
Tavoitetta ei sovi moittia, mutta Sandarmohin kohdalla joutuu kysymään, toimiiko järjestö itse siten kuin saarnaa.
Kaivausten taustalla on kahden petroskoilaisen professorin hypoteesi, jonka mukaan Sandarmohiin olisi haudattu myös suomalaisten siellä ampumia sotavankeja. Professorien mukaan suomalaisten uhreja voisi olla jopa tuhansia.
Tämän kuun alussa päättyneissä kaivauksissa suomalaisten ampumiksi väitettyjä neuvostosotilaita kerrottiin nopeasti löytyneen puolenkymmentä. Uhrien jäänteet on annettu Karjalan tasavallassa jatkotutkintaan.
Suomen armeijan toimiin Karjalassa perehtyneet suomalaistutkijat pitävät täysin epäuskottavana väitettä suomalaisten Sandarmohissa toimeenpanemista teloituksista. Esimerkiksi dosentti Antti Kujala pitää kaivauksia poliittisena operaationa, jonka tulokset oli päätetty jo ennen kaivausten aloitusta (Ilta-Sanomat 6.9.).
Samaan tulkintaan kaivausten syistä ovat päätyneet myös useat venäläiset historiantutkijat ja rohkeimmat tutkivat toimittajat.
Suomalaisten roolia Itä-Karjalassa jatkosodan vuosina ei pidä kaunistella. Suomalaisten vankileireillä kuoli jopa 20 000 venäläissotilaita. Se, että suomalaiset olisivat teloittaneet joukoittain venäläisiä Sandarmohissa, vaikuttaa silti poliittisesti motivoidulta sepitteeltä.
Uusien kaivausten taustalla näyttääkin olevan halu lakaista Stalinin hirmutyöt maton alle. Sotahistoriallista seuraa johtaa Venäjän kulttuuriministeri Vladimir Medinski, joka tunnetaan muun muassa ajatuksestaan luoda Venäjälle oma ”patrioottinen internet”.
Mattoa Stalinin rikosten peittelemiseksi kudotaan nyt langanpätkistä, joita väitetään suomalaisiksi. Stalinin kauden kauheuksia on alettu viranomaisvoimin häivyttää näkymättömiin myös muualla Venäjällä.
Pitäisikö suomalaisten tuohtua Sandarmohin tapahtumista? Ehkä lähinnä aihetta on surra. Tapahtumat paljastavat enemmän suunnasta, johon Venäjää viedään, kuin sen menneisyydestä.