Venäjän oikeusvaltion tilaa mitataan tänään Karjalan Petroskoissa. Paikallisen tuomioistuimen on määrä antaa päätöksensä Juri Dmitrievin tapauksessa. 62-vuotiasta historiantutkijaa uhkaa yhdeksän vuoden vankeustuomio.
Dmitrijev on Memorial-järjestön johtohahmoja Karjalassa. Memorial taas on Neuvostoliiton loppuvuosina perustettu ihmisoikeusjärjestö, joka on tehnyt valtavan työn selvittäessään muun muassa Stalinin ajan terroria.
Terrorin uhreina kuoli myös tuhansia Neuvostoliiton suomalaisia. Näidenkin kohtaloita Dmitrijev on – sananmukaisesti – kaivanut esiin.
Dmitrijevin ja muutaman muun aktivistin työn tuloksena Karjalasta löytyi 1990-luvun lopulla kaksi suurta joukkohautaa, toinen Petroskoin eteläpuolelta Krasnyi Borissa, toinen Karhumäen kaupungin läheltä Sandarmohista.
Sandarmohissa teloitettiin Neuvostoliiton suuren terrorin vuosina (1937–38) ainakin yli 7 000, Krasnyj Borissa 1 200 ihmistä. Suomalaisia uhreista oli yli 1 300. Noilla paikoilla elämänsä päättäneiden suomalaisten kohtalo nousee esiin myös viime vuonna valmistuneessa Ikitie-elokuvassa.
Voisi ajatella, että terrorin uhrien kohtaloita selvittäessään Dmitrijev teki kansallisen suurtyön. Kiitosta hän pitkään saikin. Vielä vuonna 2016 hän vastaanotti tunnustuspalkinon Karjalan tasavallan silloiselta johtajalta, inkeriläiseltä Aleksanteri Hutilaiselta.
Tuossa vaiheessa tuuli oli kuitenkin kääntynyt. Memorial-järjestö oli Venäjällä julistettu niin sanotuksi ulkomaiseksi agentiksi vuonna 2014. Sandarmohista esitettiin uusi hypoteesi, jonka mukaan osa sen uhreista olikin suomalaisten jatkosodassa ampumia venäläisiä sotavankeja.
Näin esitti Kalevassakin Petroskoin yliopiston professori Juri Kilin pari vuotta sitten. Dmitrijev torjui väitteen alkuunsa.
Tutkijanuransa aikana Dmitriev on ottanut kantaa myös ajankohtaisiin poliittisiin teemoihin. Hän esimerkiksi vastusti voimakkaasti patsaan pystyttämistä Petroskoihin Juri Andropoville, joka aikoinaan oli pahamaineisen KGB:n johtaja ja Neuvostoliiton presidentti.
Dmitrijevin oikeuteen vienyt ahdinko alkoi joulukuussa 2016. Hänen tietokoneeltaan löytyi kotietsinnässä kuvia hänen alaikäisestä kasvattityttärestään alasti.
Oikeudessa Dmitrijevin puolustus kertoi, että kuvat oli otettu viranomaisia varten torjumaan epäilykset siitä, että tyttö on aliravittu. Kuvia ei ollut levitetty.
Osana oikeudenkäyntiä Dmitrijev määrättiin pitkällisiin psykiatrisiin tutkimuksiin. Hänellä ei todettu taipumuksia pedofiliaan.
Dmitrijevin tukijat pitävät oikeudenkäyntiä poliittisesti motivoituna: Stalinin kauden hirmutekoja ei enää toivota kaiveltavan. Venäjän nykyjohdon mukaan Stalinia ei pidä mustamaalata, koska hän oli myös uudistaja ja natsien kukistaja.
Niin lannistettu ei Venäjän kansalaisyhteiskunta vielä ole, etteikö Dmitrijevin tueksi olisi noussut liikehdintää. Hänen vapauttamistaan vaativaan adressiin tuli kymmeniä tuhansia allekirjoituksia.
Venäjän kulttuurivaikuttajista tukensa ovat hänelle osoittaneet esimerkiksi kirjailija Ljudmila Ulitskaja sekä meilläkin esitetyn Leviathan-elokuvan ohjaaja Andrei Zvjagintsev.
Yhden asiantuntija-arvion mukaan 99 prosenttia Venäjällä nostetuista syytteistä johtaa tuomioon. Oikeudelle asia lienee nyt tavallista vaikeampi, koska päätöksen antamista jo kertaalleen lykättiin tällä viikolla. Nyky-Venäjällä Dmitrijevin vapautuminen olisi kuitenkin ihme.