Lappeenranta Venäjältä laillisesti ja laittomasti tuodun alkoholin käyttö on loivassa laskussa Kaakkois-Suomessa. Halpa vodka ei entiseen tapaan houkuta rajalla jonottamiseen ja myös itäviinan vaarat ovat laajemmin tiedossa.
- 90-luvun puolessa välissä rajantakainen halpa alkoholi oli uusi asia ja sitä haettiin innokkaasti. Nyt venäläiseen viinaan ollaan jossain määrin kyllästytty ja toisaalta myös terveysriskeistä ollaan paremmin perillä, sanoo tutkija Ilmari Larjavaara Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakesista.
Larjavaara on kerännyt haastatteluaineistoa itärajan paikkakunnilla Kotkasta Kiteelle Stakesin itäviinan käyttöä koskevaan tutkimukseen, joka on jo loppuvaiheessa. Tavoitteena on selvittää, kuinka paljon Venäjältä tuotua alkoholia käytetään ja minkälaisia vaikutuksia käytöllä on lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.
Vaikka itäviinan riskit ovat laajemmin tiedossa, ne myös unohtuvat tunnelman kohotessa eikä terveyshaitoista ole tarkempaa seurantaa: - Tapauksia on nostettu lööppeihin ja niistä puhutaan, mutta missään ei ole tarkemmin seurattu, onko kuoleman aiheuttanut myrkyllinen vai yksinkertaisesti liian vahva viina, Larjavaara tähdentää.
Kun tuonti rajan takaa on vähentynyt, käydään paikallisissa pitkäripaisissa vastaavasti entistä vilkkaammin. Larjavaaran mukaan itärajan Alkoissa myynti on noussut reippaasti. Myös päivittäistavarakaupan alkoholimyynnin kasvua on selitetty rajantakaisen oluen rahtaamisen hiipumisella. Turistiviinan väheneminen on kuitenkin niin loivaa, ettei se yksin selitä paikallisen myynnin kasvua, joka on jatkunut kaikissa juomaryhmissä. Stakesin tilastojen mukaan suomalainen juominen on ylipäänsä lisääntynyt selvästi ja kärkipaikoille yltävät kaakkoisen Suomen maakunnat, Kymenlaakso ja Etelä-Karjala.
Itärajan aiheena alkoholi ei Larjavaaran mukaan nykyisin herätä julkisuudessa vastaavaa kiinnostusta kuin prostituutio ja huumeet, mikä näkyy myös viranomaispanostuksina: - Itärajan yli tulee Venäjältä huumeita hyvin vähän, sen sijaan alkoholia ja tupakkaa tuodaan edelleenkin suhteellisen paljon, mutta niiden aiheuttamat tosiasialliset haitat eivät ole julkisuudessa tällä hetkellä kovin kiinnostavia aiheita.
Imatralla itäviinaan suhtaudutaan myönteisimmin
Svetogorskista kiven heiton päässä sijaitsevalla Imatralla itäviina on selvästi arkipäiväisempi asia kuin muilla itärajan paikkakunnilla. Suhtautuminen halvan alkoholin hakemiseen on myönteisempää kaupunkilaisten keskuudessa ja viranomaisten tiedot asiasta tarkemmat kuin esimerkiksi Lappeenrannassa.
- Elinkeinoelämä korostaa vaivattoman rajanylityksen merkitystä, mutta mitä vaivattomammin rajan yli liikutaan, sen enemmän sieltä tuodaan alkoholia, Larjavaara huomauttaa. Hänen mukaansa nimenomaan suomalainen kysyntä luo tarjontaa Venäjän rajaseudun kaupunkeihin: alkoholiin ja seksipalveluihin liittyvä huvielämä voikin muodostua Svetogorskissa vielä varsin vilkkaaksi.
Keskimääräinen kaupunkilainen ei välttämättä kohtaa itäviinan haittoja, sen sijaan se selvästi lisää alkoholiongelmista kärsivien kulutusta. Vodkaa ja vodkapulloihin valutettua laimennettua pirtua on todennäköisesti tarjolla entiseen tapaan, vaikka pulloa kauppaava yksittäinen venäläinen onkin harvinainen näky.
- Jos venäläinen myy viinaa kadulla ja jää kiinni, seurauksena on vähintään parin vuoden viisumikarenssi. Katumyynnin poistuminen onkin luonut vaikutelman, että viinan määrä olisi vähentynyt. Tosiasiassa itäviinaa voi liikkua pinnan alla yhtä paljon kuin ennenkin ja se on lisäämässä alkoholiongelmista jo ennestään kärsivien paineita, Larjavaara kuvaa.
Lappeenrannassa itäviina nähdäänkin runsaasti alkoholia käyttävien ihmisten asiana, joille jakelun hoitavat Viipurin suunnassa kulkevat jobbarit. Erityiseksi ongelmaksi viranomaiset ovat nimenneet nuorisolle tapahtuvan myynnin - kauppaa on tehty jopa 12-13-vuotiaiden kanssa.
Niiralan raja-asema on itärajan tullitoimipaikoista ainoa, jossa viinan tulo Venäjältä on noussut koko ajan. Kiteen seudulla itäviina onkin Larjavaaran mukaan merkittävä paikallinen ongelma, vaikka Venäjältä tuodun alkoholin kokonaismäärät ovat harvaanasutulla alueella jääneet pieneksi.
- Lisäksi Sortavalassa on huume- ja seksimatkailu on ollut Venäjän rajakaupungeista kaikkein aktiivisinta, Larjavaara lisää. Kotkaan ja Haminaan itäviina kulkeutuu pääasiassa rekkaliikenteen mukana, mutta määrällisesti se ei ole paikkakunnilla kovin merkittävä tekijä.
- Vaikka isot salakuljetuserät eivät itärajan pieniin kaupunkeihin jääkään, niissä liikkuu itäviinaa pienempien jobbareiden toimesta edelleen paljon. Isommat ammattilaiset toimivat enemmän esimerkiksi Helsingissä. Poliisi on arvioinut valtaosan viinaa ja tupakkaa Suomeen tuovista venäläisistä kuuluvan joihinkin mafian rakenteisiin, Larjavaara toteaa.