Vanhoillislestadiolaista herätysliikettä edustavan Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) johtokunta on viimeinkin rohjennut ottaa kantaa niin sanottuihin hoitokokouksiin.
Johtokunta ei pyydä anteeksi tehtyjä virheitä, mutta kylläkin pahoittelee esiintyneitä oppiharhoja ja väärinkäytöksiä. Puheenjohtaja Olavi Voittonen tulkitsee Kotimaa24:lle, että kyseessä on anteeksipyyntö.
SRK:ssa on työn alla sen historian kolmas osa, joka käsittelee aikakautta vuodesta 1961 eteenpäin. Tätä ajanjaksoa on mahdoton käsitellä rehellisesti, ellei liike
arvioi käytyjä hoitokokouksia, siksi syvän arven ne jättivät herätysliikkeen sisälle.
Hoitokokouksilla tarkoitetaan rauhanyhdistyksissä 1970- ja 1980-luvuilla käytyjä keskusteluja, joissa liikkeen linjasta poikkeavia painostettiin tunnustamaan syntinsä ja tekemään parannus. Ei riittänyt, että myönsi erheensä tai linjasta lipsumisensa, vaan syntisen piti kaivaa itsestään esille teon takana oleva väärä henki. Ihmisiä nöyryytettiin myös julki- ja pakkoripein.
Voittonen myöntää hoitokokouksissa käytetyn hengellistä väkivaltaa.
Myönnytys on merkittävä, sillä aina näihin aikoihin saakka on saattanut joutua hankaluuksiin, jos on huudellut 1970-luvun väärinkäytösten perään.
Kipukohtien käsittely on välttämätöntä historiankirjoituksen näkökulmasta. Mutta sitä tarvitaan vielä enemmän siksi, että aikoinaan vääryyttä kokeneet saisivat lohdutusta.
Jotkut vanhoillislestadiolaiset kertovat, ettei hoitamisesta ole päästy eroon vielä.
Toivottavasti keskustelu liikkeen historiasta johtaa siihen, että myös tämän päivän toimintaa uskalletaan katsoa avoimin silmin.