Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntavaalien äänestysprosentti laski 15,6:een, kun se neljä vuotta sitten oli tasan 17. Tulosta voidaan pitää kirkon kannalta hälyttävän alhaisena.
Edellisissä vaaleissa 16–17-vuotiaat saivat ensimmäisen kerran oikeuden äänestää. Uutuudenviehätys oli nyt tipotiessään. Vain kahdeksan prosenttia ikäluokasta vaivautui uurnille tällä kertaa, kun vastaava luku neljä vuotta sitten oli 14,5.
16–17-vuotiaiden käyttäytyminen seurakuntavaaleissa antaa osviittaa pohdittaessa valtakunnallisten ja kunnallisvaalien ikärajan alentamista.
Nuorten olematon kiinnostus seurakuntavaaleja kohtaan vahvistaa käsitystä siitä, ettei yleisen äänoikeusikärajan laskemisesta saataisi mitään lisäarvoa. Vain harva alle 18-vuotias tuntee vetoa vaaleilla tapahtuvaa vaikuttamista kohtaan ja vielä harvemmalla on kypsyyttä arvioida itsenäisesti esillä olevia vaihtoehtoja.
Laiskaa äänestämistä voidaan pitää kirkolle todella surkeana. Minkä tahansa organisaation, joka ei saa tuolla rummutuksella jäseniään liikkeelle tämän aktiivisimmin, on syytä katsoa peiliin. Jotain on pahasti vialla.
Onko niin, että kirkko oppeineen on etääntynyt jäsenistään siinä määrin, ettei vaikuttaminen kiinnosta? Vai eikö äänestämisellä uskota olevan merkitystä asioiden hoitoon? Kuinka moni oli edes vaivautunut perehtymään siihen, mistä vaaleissa oli kysymys?
Joka tapauksessa vaaliasetelma sammutetuin lyhdyin esiintyvine vaaliliittoineen oli omiaan passivoimaan äänioikeutettuja.
Huono selitys on, että kirkko kiinnostaa jäseniään vielä vähemmän muissa pohjoisissa naapureissa. Ruotsissa ja Norjassa, joissa myös selvä enemmistö kansalaisista kuuluu kirkkoon, äänestys kirkollisvaaleissa ei yllä edes 15 prosenttiin.
Suomen seurakuntavaaleissa äänioikeutettuja oli 3,3 miljoonaa. Vaaleissa noin 19 000 henkilöä tavoitteli 9 300 luottamusmiespaikkaa 413 seurakunnassa.
Aktiivisimmin uurnilla käytiin Pohjanmaalla, Lapuan hiippakunnassa, missä joka viides kirkkoon kuuluva äänesti. Alhaisin into oli Helsingin hiippakunnassa, äänestysprosentti ylitti niukin naukin kymmenen.
Erityisen laiskasti seurakuntaväki liikkui suurimmissa kaupungeissa. Niissä ei päästy lähellekään valtakunnallista keskiarvoa. Helsingissä äänestysprosentti laski yli kaksi prosenttiyksikköä, 11,3:een. Oulussa pudotusta tuli niinikään liki pari prosenttiyksikköä äänestysaktiivisuuden jäädessä 12,6:een.
Äänestysaktiivisuuden lasku selittyy osaltaan nuorten vähäisellä kiinnostuksella vaaleja kohtaan. Kuvaava esimerkki Oulusta kertoo paljon: keskustassa sijaitsevassa tuomiokirkkoseurakunnassa 227 äänioikeutetusta nuoresta vain neljä äänesti. Ikäluokan äänestysprosentti jäi alle kahden.
Nuorimpien passiivisuus on siinä mielessä merkittävää, että tämä ikäluokka on juuri käynyt rippikoulun ja siitä syystä sillä olettaisi olevan läheinen yhteys kirkkoon.
Pääkirjoitus